1 penni 1864

1 penni 1864

Väärennöksistä kaikkein vaarallisin on ollut 1 pennin väärä raha vuosiluvulla 1864. Kaikkien 1 pennin kuparirahojen selkeästi selvin ja tärkein tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 pennin kuparirahojen 1864 – 1917 normipaino on 1,28 grammaa +0,025g eli käytännössä 1,25 – 1,31 grammaa. Kiinan kolikkoväärennökset ovat tätä merkittävästi painavampia, esimerkiksi vuosiluvulla 1864 varustettu väärä raha painaa 1,68 grammaa. Koska aidot pennit (erityisesti parempikuntoiset) vuodelta 1864 ovat hyvin harvinaisia, on niiden arvo helposti tuhansia euroja, joten kunnottomat rahajobbarit ovat jo vuosia myyneet näitä Kiinan rahaväärennöksiä eri foorumeilla ja kauppapaikoilla aitoina. Tämän rahan ostamista harkittaessa on syytä paneutua todella huolella ostettavaan rahaan ja sen yksityiskohtiin. Näitä rahoja EI OLE IKINÄ AITOINA kaupan netissä tai toreilla halpaan hintaan.

Aidon ja väärennetyn 1 pennin rahan 1864 keskeiset erot. Klassinen virhe on arvopuolen helmireunan kello 1:30 kohdalla oleva aukko, joka Kiinan väärennöksestä puuttuu. Tämä väärä raha on kaikin tavoin pielessä, ja se lieneekin tehty käyttämällä myöhempää mallin 1865 - 1871 isompikirjaimista Aleksanteri II:n penniä mallina.

1 markka 1864

1 markka 1864

Erittäin ikävä kiusankappale on vuoden 1864 1 markan hopearaha, joka ei ole niin kallis kuin 1 pennin raha samalta vuodelta, mutta yhtä kaikki kiinnostava ja haluttu raha, koska se on Suomen ensimmäinen oman rahajärjestelmän markka. Aito vuoden 1864 hopeamarkka on 868 o/oo hopeaa ja sen normipaino on 5,18 grammaa + 0,088g eli käytännössä 5,1 – 5,27 grammaa. Väärennetty 1 markan raha on korkeintaan hopeapinnoitettu, ja sen paino on noin 5,6 grammaa, eli se on melko lailla ylipainoinen.

Vuoden 1864 aidoissa ja väärennetyissä rahoissa on onneksi keskeisiä eroja. Klassinen virhe on arvopuolen sanassa MARKKA esiintyvät lukuisat meistivirheet. Helpoin tunnistustekijä on oikeanpuolimmaisessa tammenlehväseppeleessä kello 2:00 kohdalla oleva lehvänippuväli, jossa pitäisi olla ruodon molemmin puolin tammenterho. Kiinalaisessa väärässä rahassa on tammenterho vain ruodon vasemmalla puolella. Samat virheet esiintyvät myös vuoden 1870 markan väärennöksessä, eli ne on tehty muokkaamalla samaa meistiä.

Vuoden 1870 hopeamarkka on Suomen harvinaisin ja kallein metalliraha. Sitä tunnetaan kaksi kappaletta, jotka molemmat ovat saman keräilijän kokoelmassa. Näin ollen on markkinoilla liikkuva Kiinan kopio vain kuriositeetti, koska aitoja ei ole olemassa kuin tunnetut 2 kappaletta. Näin ollen on missä tahansa kaupan oleva Suomen 1 markan raha vuodelta 1870 AINA VÄÄRENNÖS!

1 markka 1949 kuparia

1 markka 1949 kuparia

Kaikkein vaarallisin itsenäisyyden ajan rahojen väärennös on 1 markan kuparirahan kolikkoväärennös vuosiluvulla 1949. Näiden 1 markan kuparirahojen väärennösten ensimmäinen tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 markan kuparirahojen 1943 – 1951 normipaino on 4,0 grammaa + 0,02g eli käytännössä 3,98 – 4,02 grammaa.

Kiinan väärennökset (havainnekuvan kohta 2) ovat tätä kevyempiä painaen noin 3,65 grammaa. Toki vaihtelua voi esiintyä, eli lähellä oikeaa oleva paino yksistään ei riitä tekemään vuoden 1949 kuparimarkkaa aidoksi. Koska aidot kuparimarkat vuodelta 1949 ovat hyvin harvinaisia, on niiden arvo helposti tuhansia euroja, joten kunnottomat rahajobbarit ovat jo vuosia myyneet näitä Kiinassa tehtailtuja rahaväärennöksiä eri foorumeilla ja kauppapaikoilla aitoina.

Tämän rahan ostamista harkittaessa on syytä paneutua todella huolella ostettavaan rahaan ja sen yksityiskohtiin. Näitä rahoja EI OLE IKINÄ AITOINA kaupan netissä tai toreilla halpaan hintaan. Lisäksi rahasta tunnetaan niin sanottu vanhempi (ilmeisesti ihan kotimaista valmistetta oleva) rahaväärennös (havainnekuvan kohta 3), joka on erittäin tarkka kopio aidosta, vain yksityiskohdat tunnuspuolen leijonan hännän ja vuosiluvun toiseksi viimeisen numeron 4 keskinäisessä asemoinnissa paljastaa väärennöksen. Lisäksi vuoden 1943 kuparimarkan (havainnekuvan kohta 4) vuosiluvun viimeistä numeroa erehdytään usein luulemaan numeroksi 9.

Aito raha
Havainnekuvassa on siis ylimpänä aito raha (1), jossa vuosiluvun viimeisen numeron 9 yläosa on toiseksi viimeisen numeron 4 yläosaa selkeästi ylempänä. Lisäksi aidossa rahassa ovat leijonan hännän karvat liki samalla tasolla kuin numeron 4 rungon vaakaviiva. Myös vuosiluvun viimeisen numeron 9 alakärki on aidossa rahassa silmiinpistävän lyhyt ja kärjestään terävä.

Kiinalainen rahaväärennös
Havainnekuvan toiseksi ylimpänä (2) on nykyisin markkinoilla yleinen kiinalainen moderni väärennös, jossa vuosiluvun viimeisen numeron 9 alaosa on toiseksi viimeisen numeron 4 alaosaa selkeästi alempana. Myös vuosiluvun viimeisen numeron 9 alakärki on tekeleessä aitoa selkeästi pidempi ja pyöreämpi.

Suomalainen rahaväärennös
Havainnekuvan toiseksi alimpana (3) on niin sanottu vanha väärennös, jonka vuosiluvun numerot ovat aidon rahan vastaavia pulskempia ja erityisesti viimeisen numeron 9 alakärki on aitoa erittäin paljon pyöreämpi. Lisäksi tässä vanhemmassa väärennöksessä ovat leijonan hännän karvat selkeästi ylemmällä tasolla kuin numeron 4 rungon vaakaviiva.

2 markkaa 1865

2 markkaa 1865

Aito 2 markan hopearaha on 868 o/oo hopeaa, ja sen normin mukainen paino on 10,36 grammaa + 0,132 g. Liikkeellä olevat 2 markan epäjalosta metalliseoksesta tehdyt väärennetyt rahat painavat 9,9 – 10,5 grammaa, eli rahan punnitseminen ei vielä riitä. Kaikki tunnetut 2 markan rahoista tehdyt väärennökset (vuoden 1867 suurharvinaisuuden kopiota lukuun ottamatta) ovat turhankin hyviä laadultaan.

Itse rahojen kuvioiden yksityiskohdat ovat vuosien 1865 ja 1866 kiinalaisissa väärennöksissä käytännössä täysin alkuperäisten rahojen kaltaisia niin arvo- kuin tunnuspuoliltaan. Ainoa selkeä ero löytyy rahan reunakirjoituksista.

Reunakirjoituksen tekstit ovat väärennetyissä rahoissa hieman pienemmällä kirjasinkoolla aitojen rahojen reunakirjoituksen teksteihin verrattuna. Tämän takia ovat reunakirjoituksen kaikki sanat aidoissa rahoissa selkeästi väärien rahojen vastaavia sanoka pidempiä.

Lisäksi on HOPEATA -sanan kirjaimissa O ja P selkeä ero aitojen ja väärien rahojen reunakirjoituksissa. Aidon rahan O on tukeva ja leveä, väärennöksen O on hoikempi ja sirompi. Lisäksi on väärän rahan kirjaimen P jalka alhaalta haarautunut. Myös muita poieniä eroavaisuuksia on, kuten kuvista ilmenee.

Reunakirjoituksen numeroiden selkein ero on luvussa 83, jonka numerossa 8 on aidossa rahassa hyvin tukeva, ja ylä- sekä alapallukoiden sisäosien väli on avonainen. Väärän rahan 8 on hintelä, hieman oikealle kallellaan ja sen ylä- ja alapallukoiden sisäosat ovat selkeästi toisistaan erillään. Myös numerossa 3 on eroja; aidon rahan numero 3 on sopusuhtainen, mutta väärän rahan luvun 83 numero 3 on ylhäältä suhteettoman suuri ja kiemurainen ja alhaalta suhteettoman pieni.

2 markkaa 1905

2 markkaa 1905 2 markkaa 1905

Erittäin ikävä tapaus on 2 markan raha vuodelta 1905. Se on aitona suhteellisen harvinainen ja maksaa tämän vuoksi normaalikuntoisena eli jonkin verran kuluneena noin 100 – 200 euroa. Aito 2 markan hopearaha on 868 o/oo hopeaa, ja sen normin mukainen paino on 10,36 grammaa + 0,1286g eli käytännössä 10,23 – 10,5 grammaa. Liikkeellä olevat 2 markan epäjalosta metalliseoksesta tehdyt kopiorahat painavat 9,9 – 10,5 grammaa, eli rahan punnitseminen ei vielä riitä. Kaikki tunnetut 2 markan rahoista tehdyt rahaväärennökset (vuoden 1867 suurharvinaisuuden väärennöstä lukuun ottamatta, tästä vuoden 1867 2 markan rahasta EI OLE AITOJA RAHOJA KAUPAN) ovat turhankin hyviä laadultaan. Ainoita eroja on työn viimeistelyjäljessä, eli monet väärennökset ovat teräväreunaisia.

Vertailua 2 markan hopearahojen aidon reunan ja väärennettyjen rahojen reunan välillä. Itse rahojen kuvoiden yksityiskohdat ovat monissa kiinalaisissa kopioissa erittäin paljon alkuperäisen kaltaisia, mutta onneksi saatavilla olevista 2-markkaisista kalleimmassa, eli vuoden 1905 hopeisessa 2 markan rahassa, on yksityiskohta, jossa väärennösten valmistaja on tehnyt virheen.

1 penni 1870

1 penni 1870

Kaikkien 1 pennin kuparirahojen selkeästi selvin ja tärkein tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 pennin kuparirahojen 1864 – 1917 normipaino on 1,28 grammaa +0,025 g eli käytännössä 1,25 – 1,31 grammaa. Kiinan rahaväärennökset ovat tätä merkittävästi painavampia, esimerkiksi vuosiluvulla 1870 varustettu väärä raha painaa 1,78 grammaa.

Väärennetyssä vuoden 1870 pennissä on arvopuolella selkeä virhe vuosiluvun numeroiden sommittelussa. Vuosiluvun numeron 7 ylä- ja alaosa ovat aidossa rahassa liki numeroiden 1 ja 8 tasolla ja lopun piste on  selkeästi numeroiden 1, 8 ja 7 alatasoa ylempänä.

Väärennöksessä on numero 7 selvästi numeroita 1 ja 8 alempana ja lopun piste on numeron 7 alaosan tasalla.

5 penniä 1870

5 penniä 1870

Ikävänä uutuutena on keräilymarkkinoille myöskin tullut väärennettyjä 5 pennin rahoja, joita ei aiemmin markkinoilla ollut. Aitojen 5 pennin autonomian ajan kuparirahojen normipaino on 6,38 grammaa (käytännössä 6,35 – 6,41 grammaa).

Meidän numismaatikoiden onneksi on vuoden 1870 väärennetty 5 pennin kuparirahatyyppi varsin helppo tunnistaa, koskapa sen arvopuolen kirjaimet ja numerot poikkeavat selkeästi aidoista. Kuten havainnekuvasta käy ilmi, ovat aidon ja väärennetyn rahan kirjaimet aivan eri tyyppisiä. Hyvä yksityiskohta löytyy kirjaimen Ä pisteistä. Aidon rahan pisteet ovat varsin lähellä kirjaimen runko-A:ta, mutta kolikkoväärennöksen Ä-pisteet ovat varsin etäällä sen yläpuolella.

1 penni 1882 ja 1884

1 penni 1882 ja 1884

Kaikkien 1 pennin kuparirahojen selkeästi selvin ja tärkein tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 pennin kuparirahojen 1864 – 1917 normipaino on 1,28 grammaa + 0,025g eli käytännössä 1,25 – 1,31 grammaa. Kiinan  rahaväärennökset ovat tätä merkittävästi painavampia, esimerkiksi vuosiluvuilla 1882 ja 1884 varustetut väärät rahat painavat 1,67 – 1,68 grammaa. Vuosien 1882 ja 1884 väärennökset 1 pennin rahoista ovat muutoin kuin vuosilukujensa osalta täysin identtisiä.

Vuosien 1882 ja 1884 väärennösten selkein tuntomerkki ovat puutteet tunnuspuolella olevissa keisarin monogrammikirjaimen A alaosien koristekiekuroissa. Kuvassa ylemmän aidon rahan kiekurat ovat kaikin osin eheät.

Virhe 1: Väärennöksen kiemuroista puuttuu osia. Tämä virhe esiintyy vain väärennöksissä.

Virhe 2: Väärennöksen oikeassa kiekurassa on meistirikko. Tämä virhe esiintyy myös kaikissa vuoden 1882 ja 1884 1 pennin rahojen väärennöksissä, mutta se voi myös esiintyä aidoissa rahoissa.

5 penniä 1892

5 penniä 1892

Aitojen 5 pennin autonomian ajan kuparirahojen normipaino on 6,38 grammaa (käytännössä 6,35 – 6,41 grammaa).

Vuoden 1870 väärennettyä 5 pennin rahaa paljon ikävämpi on 5 pennin kuparirahasta vuodelta 1892 tehty kolikkoväärennös. Aidon rahan ainoat erot väärään rahaan nähden ovat sen arvopuolen kirjainten ja numeroiden tukevuus väärän rahan hoikempiin kirjaimiin ja numeroihin verrattuna. Lisäksi vuosiluvun 1892 viimeisen numeron 2 asemassa muihin numeroihin nähden on eroa. Aidon rahan numero 2 on miltei muiden numeroiden tasalla, mutta väärän rahan vuosiluvun numeron 2:n alaosa on selkeästi muiden numeroiden alaosia ylempänä.

5 penniä 1910

5 penniä 1910

Aitojen 5 pennin autonomian ajan kuparirahojen normipaino on 6,38 grammaa (käytännössä 6,35 – 6,41 grammaa).

Kaikkein viheliäisin väärennös autonomian ajan 5 pennin kuparirahoista on vuoden 1910 rahasta tehty väärennös. Aidon rahan ainoa ero väärään rahaan nähden on sen arvopuolen kirjainten ja numeroiden tukevuus väärän rahan hoikempiin kirjaimiin ja numeroihin verrattuna.

 

20 markkaa 1932

20 markkaa 1932

Aitojen 20 markan alumiinipronssirahojen 1931 – 1939 normipaino on 13,0 grammaa + 0,039g eli käytännössä 12,96 – 13,04 grammaa.

500 markkaa 1951

500 markkaa 1951

Aitojen 500 markan hopearahojen 1951 hopeapitoisuus on 500o/oo ja niiden normipaino on 12,0 grammaa + 0,096g eli käytännössä 11,9 – 12,1 grammaa.

500 markan olympiaraha vuodelta 1951 on kuulunut jo jonkin aikaa myös kiinalaisten repertuaariin. Vertailtaessa aitoa ja väärennettyä 500 markan olympiarahaa vuodelta 1951 on pakko todeta, että tekelerahojen arvo- ja tunnuspuolet ovat mitä mainiointa laatua. Mutta vain vilkaisu rahan reunaan kertoo, onko kyseessä aito vaiko kiinalaisten tekemä raha – aidossa rahassa on toistuvana kuviointina kalevalaiset kädet, kun taas tekeleissä on rihlattu reuna.

Rahasta tunnetaan myös niin sanottu Libanonin rahaväärennös, joka eroaa aidosta vain reunan kalevalaisten käsien osalta, jotka ovat Libanonin väärennöksessä väärin päin, eli alkuperäisten peilikuvia. Mielenkiintoiseksi Libanonin väärennöksen tekee se, että sen keräilyarvo on noin 2 000 euroa, mikä on huikea hinta aitoon 500 markan olympiarahaan vuodelta 1951 verrattuna, mikä on reilut sata euroa.

200 markkaa 1958

200 markkaa 1958 S

Aitojen 200 markan hopearahojen 1956 - 1959 hopeapitoisuus on 500o/oo ja niiden normipaino on 8,30 grammaa + 0,1g eli käytännössä 8,20 – 8,40 grammaa.

50 penniä 1864, 1867 (!), 1876 ja 1890

50 penniä 1864   

Hopeisia 50 pennin rahoja on niitä myöskin hieman kopioitu. Tiedossa ovat ainakin vuosien 1864, 1867, 1876 ja 1890 väärennökset. Osa vääristä rahoista on selkeästi huonolaatuisia ja ne on tehty jostain vähäarvoisesta metalliseoksesta. Aidoissa rahoissa ovat arvo- ja taustapuoli rahaa lehden lailla käännettäessä samansuuntaiset. Kiinan väärennöksissä esiintyy oikeastaan mitä tahansa asentoja, eli jos rahan tunnuspuoli ei ole samansuuntainen taustapuolen kanssa, on kyseessä kiinalainen väärennös. Aidon 50 pennin hopearahan normin mukainen hopeapitoisuus on 750 o/oo ja paino on 2,54 + 0,13 grammaa. Väärennösten paino vaihtelee 2,26 – 2,85 gramman välillä, eli paino voi olla varsin lähellä oikeaa, jolloin pelkkä oikea paino ei riitä tekemään rahasta aitoa. Ongelma on myöskin siinä, että ensinnäkin jotkut väärennökset ovat teknisesti varsin hyviä ja toiseksi nykyisin niitä markkinoidaan myös hopeoituina ja jopa täysin hopeisina. Onko kyse jopa siitä, että rahoja on valettu tai lyöty hopeasta, vai onko kyse vain 100% hopeapinnoitteesta?

Väärennetyt 50 pennin rahat vuosiluvulla 1864 ovat ehkä nopealla vilkaisulla harhaanjohtavia, mutta lähempi tarkastelu paljastaa molemmat tunnetut väärennöstyypit varsin helposti. Molemmissa väärennöstyypeissä on pohjana käytetty vuonna 1872 käyttöön otettua mallia, joka poikkeaa aidosta mallista niin helmireunan, tammenlehväseppeleen ja seppelenauhojen kuin vaakunakotkankin osalta.

  • Aidon rahan sana PENNIÄ on kirjoitettu korkeilla ja tukevilla kirjaimilla, väärennösten sana PENNIÄ on kirjoitettu siroin kirjaimin.
  • Aidon rahan vuosiluku 1864 on kapea ja sen numeroiden välit ovat hyvin pienet. Väärennöksien vuosiluvun 1864 kirjaimet ovat heiveröisempiä ja numerovälit ovat suurempia.
  • Aidossa vuoden 1864 rahassa on harva ja isohelminen helmireuna, väärennöksissä helmireuna on tiheä ja pienihelminen.
  • Aidon rahan arvopuolen tammenlehväseppele on ”jämerä” kun taas väärennöksissä on sirompi tammenlehväseppele. Myös väärennösten seppelenauhat poikkeavat merkittävästi aidon rahan seppelenauhoista.
  • Aidossa rahassa on tunnuspuolella rahapajan johtajan kirjain S ja kotkavaakunan yläosa on etäällä reunasta. Molempien väärennöstyyppien kotkavaakunan yläosa on lähellä reunaa. Toisessa väärennöksessä on väärä rahapajan johtajan kirjain L ja toisen väärennöksen vaakunakotkan pyrstö on aivan erilainen kuin aidon vastaava.

1867

50 penniä 1867 väärennös

Ehkä näistä kiinalaisista väärennöksistä ainoa, joka voisi ansaita paikkansa kuriositeettikokoelmassa, on vuoden 1867 tekele - koskapa tuona vuonna ei 50 pennin hopearahoja valmistettu ensinkään!

1876

50 penniä 1867

Luonnollisesti on vuoden 1876 aito 50 pennin hopearaha niin harvinainen (sitä on ilmeisesti tehty vain 600 kappaletta), että niitä ei käytännössä ole kaupan ”edullisesti” muualla kuin tunnetuissa rahaliikkeissä tai rahahuutokaupoissa. Näin ollen voi varsin turvallisesti todeta, että kaikki ns. ”maakuntalöydöt” ovat väärennöksiä.

Rahasta tehdyt väärennökset ovat yleensä painoltaan hyvin vaihtelevia ja niissä on yleisesti heikon valmistuslaadun lisäksi muutamia selkeitä tunnistustekijöitä.

50 pennin rahasta 1876 tunnetaan kahta eri väärennöstyyppiä.

  • Ensimmäisessä tyypissä on arvopuolen vuosiluku 1876 huomattavasti aidon rahan vuosilukua leveämpi ja tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjain S on selkeästi väärässä kohdassa aitoon rahaan verrattuna.
  • Toisessa tyypissä on tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjain virheellisesti L.

Venäjällä on kaupan hyvin ikäviä väärennösversioita tästä rahasta.

50 penniä 1876 venäjän väärennös

Tämän varsin tummaksi patinoidun väärenteen eräs myyjä vakuuttaa ilmoitustekstissään: ”ЭКСКЛЮЗИВНАЯ монета из частной коллекции - 50 пенни 1876 год. НОВОДЕЛ из однородного высокопробного серебра. Гарантия качества.” Suomennettuna: Eksklusiivinen kolikko yksityiskokoelmasta – 50 penniä vuodelta 1876. NOVODELI hienohopeasta. Laatu varmistettu.

Tämän väärän hopearahan ilmoitettu paino on 3 grammaa, eli noin 20% ylipainoinen. Onneksi tämä väärennös on tyyppiä, jossa on tunnuspuolella väärä rahapajan johtajan kirjain L. Samalla myyjällä on myöskin tarjolla epäjalosta metallista valmistettu ilmoituksen mukaan 2,5 grammaa painava (eli melko tarkkaan oikea paino) väärennös oikealla johtajan kirjaimella S hintaan 150 ruplaa eri noin 2 euroa. Tätä hopeista 50 pennin rahan väärennöstä vuosiluvulla 1876 väärällä rahapajan johtajan kirjaimella L on kaupan useallakin myyjällä 700 ruplan eli noin 10 euron hintaan.

1890

50 penniä 1890 väärennös

Jostain syystä ovat kiinalaiset väärentäjät katsoneet aiheelliseksi väärentää myös 50 pennin rahaa vuodelta 1890. Tämän tekee omituiseksi se seikka, että 50 pennin raha vuodelta 1890 ei ole mitenkään erikoinen tai arvokas raha. Normaalikuntoisena sen saa mistä tahansa rahakaupasta tai nettimyymälästä muutamalla eurolla – miksi siis ostaa väärennöstä samaan hintaan? Toki väärentäjät tarjoavat tätä rahaa myös hopeisena versiona nasakkaan 10 euron hintaan. Osta siis 10 eurolla hopeinen väärennös rahasta, jonka saa aitona muutamalla eurolla!