Sekä kultakolikko.fi että juhlaraha.eu noudattavat toiminnassaan Suomen Numismaatikkoliiton Numismaatikko-lehdessä 4/2023 julkaistua kannanottoa epäaitojen rahojen myymisestä ja markkinoinnista
Epäaidot rahat, maksuvälineet, poletit ja mitalit ovat olleet riesana niin kauan kuin näitä on ollut käytössä ja/tai niitä on kerätty. Tänä päivänä askarruttavat keräilijöitä ja erityisesti rahakauppiaita ja rahahuutokauppojen järjestäjiä markkinoille tulvineet kiinalaiset metallirahakopiot ja ilmeisesti saksalaiset setelirahakopiot, joita on tehtailtu ja tehtaillaan miltei kaikista maailman vähänkin arvokkaammista metalli- ja paperirahoista.
Epäaidot rahat voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan:
1. Aikalaiset väärennökset.
Nämä on valmistettu rahan käyttöaikana tarkoituksena erehdyttää yleisöä luulemaan niitä aidoiksi ja saada näin taloudellista hyötyä. Näitä löytyy metallirahoista aina antiikin ajan väärenteistä suomalaisiin autonomian ajan hopearahojen tina/lyijyväärenteiden kautta monttööri Järvisen 10-markkaisiin ja seteleistä hyvinkin monipuolisesti.
2. Aikalaiset imitaatiot.
Nämä ovat jonkun muun kuin alkuperäisen liikkeellelaskijan valmistamia rahoja, jotka pyrkivät imitoimaan jonkun hyvin tunnetun rahan ulkoasua. Esimerkkinä vaikkapa kelttien lukuisat kopiot Makedonian rahoista, barbaariheimojen imitaatiot roomalaisista rahoista tai imitaatiot Venetsian ducat/zecchini kultarahoista tai Venäjän erityisesti 1800-luvulla suurissa määrissä tuottamat imitaatiot Alankomaiden kultadukaateista sekä neuvostohallinnon lyötättämät Nikolai II :n ajan tyyppiset 5 ja 10 ruplan rahat, jotka kelpasivat ulkomaankaupan maksuvälineinä. Usein imitaatioiden paino ja jalometallipitoisuus ja ovat aidon kaltaisia, mutta ei aina. Imitaatiot ovat siis aidon kaltaisia virallisen hallinnon rahapajassa teettämiä ”puolivirallisia” lyöntejä.
3. Novodelit
Nämä ovat alunperin venäläisistä rahoista venäläisessä rahapajassa tehtyjä epävirallisia kopioita, jotka on tehty alkuperäistä liikkeelle laskua myöhemmin vaikutusvaltaisten keräilijöiden pyynnöstä. Suomen 2 markan rahoja 1867 voidaan myös pitää tämän vuoksi novodeleina. Myös viralliset jälkilyönnit (kuten esimerkiksi Maria Theresa -taalerit vuosiluvulla 1780 ja Itävaltalaiset Frans Josephin ajan loppuvuosien kultarahat, kuten 1 ja 4 dukaattia vuosiluvulla 1915) voidaan katsoa kuuluvan tähän kategoriaan.
HUOMIO! Neuvostoajoista alkaen tehdyt enemmän tai vähemmän huonot kopiot vanhoista tsaarinaikaisista rahoista eivät ole novodeleja, vaan kopioita, kuten myös markkinoille nykyisin tulvineet kiinalaiset kopiot vanhoista venäläisistä rahoista.
4. Vanhat keräilijöiden erehdyttämiseksi tehdyt kopiot, jotka ovat tulleet osaksi numismatiikkaa
Näistä kotimaisina esimerkkeinä Kansanvaltuuskunnan lyöttämän vuoden 1918 5-pennisen myöhemmin valmistettu niin kutsuttu malli KV II ja 500 markan olympiarahojen 1951 ja 1952 ns. Beirutin väärennökset. Myös vanhat Ruotsin ja erityisesti Venäjän kupariplooturahoista tehdyt kopiot ovat nykyisin jo keräilykohteita, vaikkakin aitoja rahoja merkittävästi halvempia.
5. Replikat
Eri rahapajat ja muutkin toimijat ovat lyöneet replikoita maidensa vanhoista rahatyypeistä moderneilla lyöntitekniikoilla ja useimmiten eri metalliseoksista kuin aidot rahat. Myös joistakin setelirahoista on tehty uusintapainoksina replikoita. Esimerkkinä oman Rahapajamme sterling-hopeinen ”Suomen Markan Historia 1864-2001” -niminen replikasarja autonomian ja itsenäisyyden ajan rahatyypeistä, jonka replikoilla on vain niiden metalliarvo.
6. Modernit massatuotetut kopiot
Näitä ovat markkinoille tulvineet kiinalaiset metallirahakopiot (lyöty yleensä epäjaloista ja muutenkin kehnoista metalliseoksista) ja ilmeisesti saksalaiset setelirahakopiot (ns. reproduction -setelit) sekä erityisesti Baltiassa tehdyt halvat kopiot kolmannen valtakunnan kunnia-, taistelu- ja aselajimerkeistä.
Internetin eri kauppapaikoilla ja kirpputoreilla on nykyisin kaupan suuria määriä näitä usein huonolaatuisia kopioita vaihtelevin hinnoin. Myös jo vuosikymmeniä eri turistikohteissa kaupan olevat enemmän tai vähemmät kehnot kopiot erilaisista vanhoista rahoista kuuluvat tähän kategoriaan.
Helppo pikatesti useimpien väärennösten tunnistamiseen on magneetti.
Aidot vanhat rahat eivät tartu magneettiin.
VAROITUS! Erityisesti Ebay:ssa ja Alibaba:ssa on monilla myyjillä kaupan kulta- ja muiden rahojen väärennöksiä. Erityisesti Rooman ja muiden antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun rahojen ostamisen kanssa on syytä olla hyvin varovainen. Monasti alun perin väärennöksenä myytyjä rahoja kaupitellaan myöhemmin aitoina.
Yhteenveto edellä mainituista luokituksista
Edellä mainittu tilanne erilaisten epäaitojen rahojen ja maksuvälineiden kaupassa aiheuttaa epätietoisuutta ja epävarmuutta sekä keräilijöille, rahakauppiaille että rahahuutokauppojen järjestäjille. Suomen Numismaatikkoliiton näkemyksen mukaan edellä mainitut kategoriat voidaan jakaa seuraaviin tapausluokkiin:
Kategoriat 1, 2 ja 3 ovat selkeimpiä tapausluokkia. Aikalaiset väärennökset ja imitaatiot sekä aidot novodelit ovat numismatiikkaa siinä kuin aidot rahatkin, mutta ne on syytä pitää kokoelmissa erillään aidoista ja merkitä esimerkiksi rahan tiedoissa asiaan kuuluvasti väärennöksiksi, imitaatioiksi, novodeleiksi tai jälkilyönneiksi. Kategorioihin 1, 2 tai 3 kuuluvia kohteita myytäessä pitää rahan tiedoista ja kohdekuvauksesta ilmetä selkeästi kyseisen rahan edellä mainittu kategoria.
Kategoria 4 on mielenkiintoinen kuriositeetti, eikä siihen kuuluvien rahojen keräilyyn tai kauppaan liity mitään moraalista ongelmaa, kunhan asian laita käy kohteen kuvauksesta selkeästi ilmi. Ja miksi ei kävisi, koska ainakin suomalaiset 5 penniä 1918 KV II ja 500 markan olympiarahojen ns. Beirutin väärennökset ovat aitoja rahoja kalliimpia. Aitoja paljon halvemmat vanhat kopiorahat (kuten edellä mainitut plootukopiot) ovat sitten jo hankalampia.
Ongelma ovatkin kategoriat 5 ja 6, eli replikat ja modernit kopiot. Totta kai jokainen saa kerätä mitä haluaa, mutta modernit kolikoiden, seteleiden tai mitaleiden/merkkien kopiot ovat siitä ikäviä, että ne turmelevat olemassaolollaan helposti koko kokoelman, koska niiden löytyminen luo epäilyn kokoelman muidenkin kohteiden aitoudesta.
Kategorian 5 replikat ovat yleensä siten aidoista poikkeavia tai replikoiksi merkittyjä, että niiden sekoittaminen aitoihin on epätodennäköistä ja niiden myyminen avoimesti replikoina ei liene ongelma. Näitä myytäessä siis pitää rahan tiedoista ilmetä selkeästi, että kyseessä on replika.
Kategorian 6 modernien kopioiden myyminen on vähintään moraalisesti arveluttavaa, koska on aina mahdollista, että kopiona myyty kohde ilmestyy myöhemmin markkinoille ”aitona” ja voi aiheuttaa pettymystä ja mielipahaa ja jopa rikosoikeudellisia seuraamuksia, jos myyntiin liittyy petoksen tunnusmerkkejä.
Kun kyse on numismaattisista kaupankäynnistä, tulisi kategorian 6 kopioiden ottamisesta myyntiin pidättyä kokonaan. Erehtyminen on toki aina mahdollista, mutta jos tarjottujen kohteiden joukosta löytyy moderneja kopioita, on syytä suositella niiden omistajille kohteiden hävittämistä. Myyntikohteiksi niitä ei pitäisi ottaa.
Rajanveto voi kuitenkin joskus olla hankalaa. Esimerkiksi Ruotsin ja Venäjän plooturahoista tunnetaan monenlaisia eri aikoina joko valettuja tai jopa lyötyjä kopioita, jotka on tehty yksinomaan keräilijöiden pettämiseksi. Niillä on kuitenkin nykyisin jopa jossain määrin keräilyarvoa, vaikka ne ovatkin vain kopioita.
Suositukset
Suomen Numismaatikkoliiton suositukset numismaattisten huutokauppojen ja muun vastaavan kaupankäynnin osalta:
Kategorioiden 1, 2, 3, 4 ja 5 kohteita voi ottaa huutokauppoihin ja rahaliikkeisiin myytäväksi, mutta kohdekuvauksesta tulee käydä kiistattomasti ilmi kohteen todellinen luonne.
Kategorian 6 vanhat kopiot (kuten esimerkiksi Ruotsin tai Venäjän plooturahakopiot) voi mahdollisesti ottaa huutokauppoihin rahaliikkeisiin myytäväksi, jos kohdekuvauksesta käy kiistattomasti ilmi rahan todellinen luonne. Varmempaa olisi kuitenkin olla ottamatta.
Modernit matkamuistokopiot, kiinalaiset metallirahakopiot, kopioidut mitalit tai poletit sekä kaikenlaiset paperirahakopiot (reproduction -versiot) eivät kuulu numismatiikkaan ja ne tulee torjua kaupankäynnistä suoralta kädeltä. Jos kohde myöhemmin paljastuu kopioksi, se tulee poistaa huutokaupasta tai rahaliikkeen myyntivalikoimista. Jos kopio päätyy asiakkaalle asti, on kauppa kohteen osalta peruttava ja ostajalle on palautettava koko kauppahinta takaisin.
Tietoja väärennöksistä ja arvottomista kopioista
Seuraavaksi yksityiskohtaista tietoa Suomen metallirahojen väärennöksistä:
1 penni 1864
Väärennöksistä kaikkein vaarallisin on ollut 1 pennin väärä raha vuosiluvulla 1864. Kaikkien 1 pennin kuparirahojen selkeästi selvin ja tärkein tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 pennin kuparirahojen 1864 – 1917 normipaino on 1,28 grammaa +0,025g eli käytännössä 1,25 – 1,31 grammaa. Kiinan kolikkoväärennökset ovat tätä merkittävästi painavampia, esimerkiksi vuosiluvulla 1864 varustettu väärä raha painaa 1,68 grammaa.
Koska aidot pennit (erityisesti parempikuntoiset) vuodelta 1864 ovat hyvin harvinaisia, on niiden arvo helposti tuhansia euroja, joten kunnottomat rahajobbarit ovat jo vuosia myyneet näitä Kiinan rahaväärennöksiä eri foorumeilla ja kauppapaikoilla aitoina. Tämän rahan ostamista harkittaessa on syytä paneutua todella huolella ostettavaan rahaan ja sen yksityiskohtiin. Näitä rahoja EI OLE IKINÄ AITOINA kaupan netissä tai toreilla halpaan hintaan.
1 penni 1870
Kaikkien 1 pennin kuparirahojen selkeästi selvin ja tärkein tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 pennin kuparirahojen 1864 – 1917 normipaino on 1,28 grammaa +0,025 g eli käytännössä 1,25 – 1,31 grammaa. Kiinan rahaväärennökset ovat tätä merkittävästi painavampia, esimerkiksi vuosiluvulla 1870 varustettu väärä raha painaa 1,78 grammaa.
1 penni 1882 ja 1884
Kaikkien 1 pennin kuparirahojen selkeästi selvin ja tärkein tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 pennin kuparirahojen 1864 – 1917 normipaino on 1,28 grammaa + 0,025g eli käytännössä 1,25 – 1,31 grammaa. Kiinan rahaväärennökset ovat tätä merkittävästi painavampia, esimerkiksi vuosiluvuilla 1882 ja 1884 varustetut väärät rahat painavat 1,67 – 1,68 grammaa. Vuosien 1882 ja 1884 väärennökset 1 pennin rahoista ovat muutoin kuin vuosilukujensa osalta täysin identtisiä.
Virhe 1: Väärennöksen kiemuroista puuttuu osia. Tämä virhe esiintyy vain väärennöksissä.
Virhe 2: Väärennöksen oikeassa kiekurassa on meistirikko. Tämä virhe esiintyy myös kaikissa vuoden 1882 ja 1884 1 pennin rahojen väärennöksissä, mutta se voi myös esiintyä aidoissa rahoissa.
5 penniä 1870
Ikävänä uutuutena on keräilymarkkinoille myöskin tullut väärennettyjä 5 pennin rahoja, joita ei aiemmin markkinoilla ollut. Aitojen 5 pennin autonomian ajan kuparirahojen normipaino on 6,38 grammaa (käytännössä 6,35 – 6,41 grammaa).
Keräilijöiden onneksi on vuoden 1870 väärennetty 5 pennin kuparirahatyyppi varsin helppo tunnistaa, koskapa sen arvopuolen kirjaimet ja numerot poikkeavat selkeästi aidoista. Kuten havainnekuvasta käy ilmi, ovat aidon ja väärennetyn rahan kirjaimet aivan eri tyyppisiä. Hyvä yksityiskohta löytyy kirjaimen Ä pisteistä. Aidon rahan pisteet ovat varsin lähellä kirjaimen runko-A:ta, mutta kolikkoväärennöksen Ä-pisteet ovat varsin etäällä sen yläpuolella.
5 penniä 1892
Vuoden 1870 väärennettyä 5 pennin rahaa paljon ikävämpi on 5 pennin kuparirahasta vuodelta 1892 tehty kolikkoväärennös. Aidon rahan ainoat erot väärään rahaan nähden ovat sen arvopuolen kirjainten ja numeroiden tukevuus väärän rahan hoikempiin kirjaimiin ja numeroihin verrattuna. Lisäksi vuosiluvun 1892 viimeisen numeron 2 asemassa muihin numeroihin nähden on eroa. Aidon rahan numero 2 on miltei muiden numeroiden tasalla, mutta väärän rahan vuosiluvun numeron 2:n alaosa on selkeästi muiden numeroiden alaosia ylempänä.
5 penniä 1910
Kaikkein viheliäisin väärennös autonomian ajan 5 pennin kuparirahoista on vuoden 1910 rahasta tehty väärennös. Aidon rahan ainoa ero väärään rahaan nähden on sen arvopuolen kirjainten ja numeroiden tukevuus väärän rahan hoikempiin kirjaimiin ja numeroihin verrattuna.
Lähempi tarkastelu havainnollistaa 5-pennisten arvopuolten kirjainten ja numeroiden erot aitoihin verrattuna. On ilmeistä, että kaikki 5 pennin rahojen tekeleet on tehty samojen meistien kopioilla, joissa vain vuosiluku on muutettu. Kyseinen meisti pohjautuu rahatyypin nuorempaan malliin, jonka vuoksi ovat 5 pennin vuoden 1870 tekeleen arvo- ja tunnuspuolet aivan väärää tyyppiä, minkä huomaa erityisesti tekeleen kirjainten siroudesta alkuperäisiin verrattuna.
10 penniä 1898, todellinen rimanalitus
Vuoden 1898 10 pennin rahan kopio on kyllä niin onneton, että se on suorastaan humoristinen. Onkin ilmeistä, että tekeleseppä on skaalannut 50 pennin tekeleen arvopuolen isommaksi ja muuttanut arvomerkinnän 50 arvomerkinnäksi 10 ja laittanut vuosiluvuksi 1898. Aidon 10 pennin kuparirahan paino on 12,8 grammaa ja halkaisija 30 mm. Kopion halkaisija on 31 mm.
25 penniä 1865, 1867, 1869, 1871 ja 1876
25 pennin rahoja on kopioitu vuosilta 1865, 1867, 1868, 1869, 1871 ja sokerina pohjalla 1876. Aidoissa rahoissa ovat arvo- ja taustapuoli rahaa lehden lailla käännettäessä samansuuntaiset. Kiinan väärennöksissä esiintyy oikeastaan mitä tahansa asentoja, eli jos rahan tunnuspuoli ei ole samansuuntainen taustapuolen kanssa, on kyseessä kiinalainen väärennös. 25 pennin hopearahojen osalta on varmin ja paras tunnistustekijä rahan paino. Aidot 25-penniset painavat normin mukaan 1,27 grammaa + 0,067 grammaa ja ne ovat 750 o/oo hopeaa. Kiinan väärennösten paino on luokkaa 1,8 – 2,1 grammaa, eli ne ovat 30 – 40 % ylipainoisia. Tämä suuri painoero selittyy ennen kaikkea sillä, että väärät rahat ovat aitoja rahoja merkittävästi paksumpia. Tämä ero käy mainiosti ilmi seuraavasta kuvasta.
50 penniä 1864, 1867 (!), 1876 ja 1890
Hopeisia 50 pennin rahoja on myöskin kopioitu. Tiedossa ovat ainakin vuosien 1864, 1867, 1876 ja 1890 väärennökset. Osa vääristä rahoista on selkeästi huonolaatuisia ja ne on tehty jostain vähäarvoisesta metalliseoksesta.
Aidoissa rahoissa ovat arvo- ja taustapuoli rahaa lehden lailla käännettäessä samansuuntaiset. Kiinan väärennöksissä esiintyy oikeastaan mitä tahansa asentoja, eli jos rahan tunnuspuoli ei ole samansuuntainen taustapuolen kanssa, on kyseessä kiinalainen väärennös. Aidon 50 pennin hopearahan normin mukainen hopeapitoisuus on 750 o/oo ja paino on 2,54 + 0,13 grammaa. Väärennösten paino vaihtelee 2,26 – 2,85 gramman välillä, eli paino voi olla varsin lähellä oikeaa, jolloin pelkkä oikea paino ei riitä tekemään rahasta aitoa. Ongelma on myöskin siinä, että ensinnäkin jotkut väärennökset ovat teknisesti varsin hyviä ja toiseksi nykyisin niitä markkinoidaan myös hopeoituina ja jopa täysin hopeisina. Onko kyse jopa siitä, että rahoja on valettu tai lyöty hopeasta, vai onko kyse vain 100% hopeapinnoitteesta?
Väärennetyt 50 pennin rahat vuosiluvulla 1864 ovat ehkä nopealla vilkaisulla harhaanjohtavia, mutta lähempi tarkastelu paljastaa molemmat tunnetut väärennöstyypit varsin helposti. Molemmissa väärennöstyypeissä on pohjana käytetty vuonna 1872 käyttöön otettua mallia, joka poikkeaa aidosta mallista niin helmireunan, tammenlehväseppeleen ja seppelenauhojen kuin vaakunakotkankin osalta.
- Aidon rahan sana PENNIÄ on kirjoitettu korkeilla ja tukevilla kirjaimilla, väärennösten sana PENNIÄ on kirjoitettu siroin kirjaimin.
- Aidon rahan vuosiluku 1864 on kapea ja sen numeroiden välit ovat hyvin pienet. Väärennöksien vuosiluvun 1864 kirjaimet ovat heiveröisempiä ja numerovälit ovat suurempia.
- Aidossa vuoden 1864 rahassa on harva ja isohelminen helmireuna, väärennöksissä helmireuna on tiheä ja pienihelminen.
- Aidon rahan arvopuolen tammenlehväseppele on ”jämerä” kun taas väärennöksissä on sirompi tammenlehväseppele. Myös väärennösten seppelenauhat poikkeavat merkittävästi aidon rahan seppelenauhoista.
- Aidossa rahassa on tunnuspuolella rahapajan johtajan kirjain S ja kotkavaakunan yläosa on etäällä reunasta. Molempien väärennöstyyppien kotkavaakunan yläosa on lähellä reunaa. Toisessa väärennöksessä on väärä rahapajan johtajan kirjain L ja toisen väärennöksen vaakunakotkan pyrstö on aivan erilainen kuin aidon vastaava.
Ehkä näistä kiinalaisista väärennöksistä ainoa, joka voisi ansaita paikkansa kuriositeettikokoelmassa, on vuoden 1867 tekele – koskapa tuona vuonna ei 50 pennin hopearahoja valmistettu ensinkään!
Luonnollisesti on vuoden 1876 aito 50 pennin hopearaha niin harvinainen (sitä on ilmeisesti tehty vain 600 kappaletta), että niitä ei käytännössä ole kaupan ”edullisesti” muualla kuin tunnetuissa rahaliikkeissä tai rahahuutokaupoissa. Näin ollen voi varsin turvallisesti todeta, että kaikki ns. ”maakuntalöydöt” ovat väärennöksiä.
Rahasta tehdyt väärennökset ovat yleensä painoltaan hyvin vaihtelevia ja niissä on yleisesti heikon valmistuslaadun lisäksi muutamia selkeitä tunnistustekijöitä. 50 pennin rahasta 1876 tunnetaan kahta eri väärennöstyyppiä.
- Ensimmäisessä tyypissä on arvopuolen vuosiluku 1876 huomattavasti aidon rahan vuosilukua leveämpi ja tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjain S on selkeästi väärässä kohdassa aitoon rahaan verrattuna.
- Toisessa tyypissä on tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjain virheellisesti L.
Venäjällä on kaupan hyvin ikäviä väärennösversioita tästä rahasta.
Tämän varsin tummaksi patinoidun väärenteen eräs myyjä vakuuttaa ilmoitustekstissään: ”ЭКСКЛЮЗИВНАЯ монета из частной коллекции – 50 пенни 1876 год. НОВОДЕЛ из однородного высокопробного серебра. Гарантия качества.” Suomennettuna: Eksklusiivinen kolikko yksityiskokoelmasta – 50 penniä vuodelta 1876. NOVODELI hienohopeasta. Laatu varmistettu.
Tämän väärän hopearahan ilmoitettu paino on 3 grammaa, eli noin 20% ylipainoinen. Onneksi tämä väärennös on tyyppiä, jossa on tunnuspuolella väärä rahapajan johtajan kirjain L. Samalla myyjällä on myöskin tarjolla epäjalosta metallista valmistettu ilmoituksen mukaan 2,5 grammaa painava (eli melko tarkkaan oikea paino) väärennös oikealla johtajan kirjaimella S hintaan 150 ruplaa eri noin 2 euroa. Tätä hopeista 50 pennin rahan väärennöstä vuosiluvulla 1876 väärällä rahapajan johtajan kirjaimella L on kaupan useallakin myyjällä 700 ruplan eli noin 10 euron hintaan.
Jostain syystä ovat kiinalaiset väärentäjät katsoneet aiheelliseksi väärentää myös 50 pennin rahaa vuodelta 1890. Tämän tekee omituiseksi se seikka, että 50 pennin raha vuodelta 1890 ei ole mitenkään erikoinen tai arvokas raha. Normaalikuntoisena sen saa mistä tahansa rahakaupasta tai nettimyymälästä muutamalla eurolla – miksi siis ostaa väärennöstä samaan hintaan? Toki väärentäjät tarjoavat tätä rahaa myös hopeisena versiona nasakkaan 10 euron hintaan. Osta siis 10 eurolla hopeinen väärennös rahasta, jonka saa aitona muutamalla eurolla!
1 markka 1864
Erittäin ikävä kiusankappale on vuoden 1864 1 markan hopearaha, joka ei ole niin kallis kuin 1 pennin raha samalta vuodelta, mutta yhtä kaikki kiinnostava ja haluttu raha, koska se on Suomen ensimmäinen oman rahajärjestelmän markka. Aito vuoden 1864 hopeamarkka on 868 o/oo hopeaa ja sen normipaino on 5,18 grammaa + 0,088g eli käytännössä 5,1 – 5,27 grammaa. Väärennetty 1 markan raha on korkeintaan hopeapinnoitettu, ja sen paino on noin 5,6 grammaa, eli se on melko lailla ylipainoinen.
Vuoden 1864 aidoissa ja väärennetyissä rahoissa on onneksi keskeisiä eroja. Klassinen virhe on arvopuolen sanassa MARKKA esiintyvät lukuisat meistivirheet. Helpoin tunnistustekijä on oikeanpuolimmaisessa tammenlehväseppeleessä kello 2:00 kohdalla oleva lehvänippuväli, jossa pitäisi olla ruodon molemmin puolin tammenterho. Kiinalaisessa väärässä rahassa on tammenterho vain ruodon vasemmalla puolella. Samat virheet esiintyvät myös vuoden 1870 markan väärennöksessä, eli ne on tehty muokkaamalla samaa meistiä.
1 markka 1865, 1866, 1867 ja 1870
Kiinasta on tullut markkinoille myös kopioituja 1 markan hopearahoja vuosilta 1865, 1866, 1867 ja tietysti suurharvinaisuudesta 1870, joita tunnetaan vain 2 kappaletta – molemmat samalla keräilijällä!
Helpoin tunnistustekijä on vasemmanpuolimmaisessa tammenlehväseppeleessä kello 8:30 kohdalla oleva lehvänippuväli, jossa pitäisi olla ruodon vasemmalla puolella tammenterho. Kiinalaisissa kopiorahoissa ei kyseisessä lehvänippuvälissä ole lainkaan tammenterhoa. Sama virhee esiintyy myös vuoden 1870 markan väärennöksessä, eli kaikki kopiot on tehty muokkaamalla samaa arvopuolen meistin vuosilukua. Vuoden 1870 hopeamarkka on Suomen harvinaisin ja kallein metalliraha. Sitä tunnetaan kaksi kappaletta, jotka molemmat ovat saman keräilijän kokoelmassa. Näin ollen on markkinoilla liikkuva Kiinan kopio vain kuriositeetti, koska aitoja ei ole olemassa kuin tunnetut 2 kappaletta. Näin ollen on missä tahansa kaupan oleva Suomen 1 markan raha vuodelta 1870 AINA VÄÄRENNÖS!
1 markka 1949 kuparia
Kaikkein vaarallisin itsenäisyyden ajan rahojen väärennös on 1 markan kuparirahan kolikkoväärennös vuosiluvulla 1949. Näiden 1 markan kuparirahojen väärennösten ensimmäinen tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 markan kuparirahojen 1943 – 1951 normipaino on 4,0 grammaa + 0,02g eli käytännössä 3,98 – 4,02 grammaa.
Kiinan väärennökset (havainnekuvan kohta 2) ovat tätä kevyempiä painaen noin 3,65 grammaa. Toki vaihtelua voi esiintyä, eli lähellä oikeaa oleva paino yksistään ei riitä tekemään vuoden 1949 kuparimarkkaa aidoksi. Koska aidot kuparimarkat vuodelta 1949 ovat hyvin harvinaisia, on niiden arvo helposti tuhansia euroja, joten kunnottomat rahajobbarit ovat jo vuosia myyneet näitä Kiinassa tehtailtuja rahaväärennöksiä eri foorumeilla ja kauppapaikoilla aitoina.
Tämän rahan ostamista harkittaessa on syytä paneutua todella huolella ostettavaan rahaan ja sen yksityiskohtiin. Näitä rahoja EI OLE IKINÄ AITOINA kaupan netissä tai toreilla halpaan hintaan. Lisäksi rahasta tunnetaan niin sanottu vanhempi (ilmeisesti ihan kotimaista valmistetta oleva) rahaväärennös (havainnekuvan kohta 3), joka on erittäin tarkka kopio aidosta, vain yksityiskohdat tunnuspuolen leijonan hännän ja vuosiluvun toiseksi viimeisen numeron 4 keskinäisessä asemoinnissa paljastaa väärennöksen. Lisäksi vuoden 1943 kuparimarkan (havainnekuvan kohta 4) vuosiluvun viimeistä numeroa erehdytään usein luulemaan numeroksi 9.
Aito raha
Havainnekuvassa on siis ylimpänä aito raha (1), jossa vuosiluvun viimeisen numeron 9 yläosa on toiseksi viimeisen numeron 4 yläosaa selkeästi ylempänä. Lisäksi aidossa rahassa ovat leijonan hännän karvat liki samalla tasolla kuin numeron 4 rungon vaakaviiva. Myös vuosiluvun viimeisen numeron 9 alakärki on aidossa rahassa silmiinpistävän lyhyt ja kärjestään terävä.
Kiinalainen rahaväärennös
Havainnekuvan toiseksi ylimpänä (2) on nykyisin markkinoilla yleinen kiinalainen moderni väärennös, jossa vuosiluvun viimeisen numeron 9 alaosa on toiseksi viimeisen numeron 4 alaosaa selkeästi alempana. Myös vuosiluvun viimeisen numeron 9 alakärki on tekeleessä aitoa selkeästi pidempi ja pyöreämpi.
Suomalainen rahaväärennös
Havainnekuvan toiseksi alimpana (3) on niin sanottu vanha väärennös, jonka vuosiluvun numerot ovat aidon rahan vastaavia pulskempia ja erityisesti viimeisen numeron 9 alakärki on aitoa erittäin paljon pyöreämpi. Lisäksi tässä vanhemmassa väärennöksessä ovat leijonan hännän karvat selkeästi ylemmällä tasolla kuin numeron 4 rungon vaakaviiva.
2 markkaa 1865 ja 1866
Aito 2 markan hopearaha on 868 o/oo hopeaa, ja sen normin mukainen paino on 10,36 grammaa + 0,132 g. Liikkeellä olevat 2 markan epäjalosta metalliseoksesta tehdyt väärennetyt rahat painavat 9,9 – 10,5 grammaa, eli rahan punnitseminen ei vielä riitä. Kaikki tunnetut 2 markan rahoista tehdyt väärennökset (vuoden 1867 suurharvinaisuuden kopiota lukuun ottamatta) ovat turhankin hyviä laadultaan.
Itse rahojen kuvioiden yksityiskohdat ovat vuosien 1865 ja 1866 kiinalaisissa väärennöksissä käytännössä täysin alkuperäisten rahojen kaltaisia niin arvo- kuin tunnuspuoliltaan. Ainoa selkeä ero löytyy rahan reunakirjoituksista.
Reunakirjoituksen tekstit ovat väärennetyissä rahoissa hieman pienemmällä kirjasinkoolla aitojen rahojen reunakirjoituksen teksteihin verrattuna. Tämän takia ovat reunakirjoituksen kaikki sanat aidoissa rahoissa selkeästi väärien rahojen vastaavia sanoka pidempiä.
Lisäksi on HOPEATA -sanan kirjaimissa O ja P selkeä ero aitojen ja väärien rahojen reunakirjoituksissa. Aidon rahan O on tukeva ja leveä, väärennöksen O on hoikempi ja sirompi. Lisäksi on väärän rahan kirjaimen P jalka alhaalta haarautunut. Myös muita poieniä eroavaisuuksia on, kuten kuvista ilmenee.
Reunakirjoituksen numeroiden selkein ero on luvussa 83, jonka numerossa 8 on aidossa rahassa hyvin tukeva, ja ylä- sekä alapallukoiden sisäosien väli on avonainen. Väärän rahan 8 on hintelä, hieman oikealle kallellaan ja sen ylä- ja alapallukoiden sisäosat ovat selkeästi toisistaan erillään. Myös numerossa 3 on eroja; aidon rahan numero 3 on sopusuhtainen, mutta väärän rahan luvun 83 numero 3 on ylhäältä suhteettoman suuri ja kiemurainen ja alhaalta suhteettoman pieni.
2 markkaa 1870 – 1908
2 markan hopearahat ovatkin sitten surullinen tarina – niistä on JOKAISESTA vuodesta tehty kiinalaisia kopioita. Vielä vakavammaksi asian tekee se, että kopioiden painot (9,5 g – 10,5 g) ovat hyvin lähellä aitojen painoa (10,36 grammaa + 0,132 g). Aidot 2 markan hopearahat ovat 868 o/oo hopeaa. Tekeleissä on myös varsin hyvin tehty reunakirjoitus, vaikkakin juuri reunan tekninen laatu on aitoja selvästi huonompi. Kaikki tunnetut 2 markan rahoista tehdyt väärennökset (vuoden 1867 suurharvinaisuuden kopiota lukuun ottamatta) ovat turhankin hyviä laadultaan. Itse rahojen kuvioiden yksityiskohdat ovat monissa kiinalaisissa väärennöksissä erittäin paljon alkuperäisen kaltaisia, mutta onneksi vuosien 1870, 1872, 1874, 1905, 1906, 1907 ja 1908 väärennösten arvopuolien kuvioista löytyy kaksi systemaattista virhettä.
Lisäksi on väärennösten sanan MARKKAA ensimmäinen kirjain M viallinen, eli siitä puuttuu kokonaan tai hyvin suurelta osin kirjaimen paksut viivat yhdistävä siro vinoviiva.
2 markkaa 1905
Erittäin ikävä tapaus on 2 markan raha vuodelta 1905. Se on aitona suhteellisen harvinainen ja maksaa tämän vuoksi normaalikuntoisena eli jonkin verran kuluneena noin 100 – 200 euroa. Aito 2 markan hopearaha on 868 o/oo hopeaa, ja sen normin mukainen paino on 10,36 grammaa + 0,1286g eli käytännössä 10,23 – 10,5 grammaa. Liikkeellä olevat 2 markan epäjalosta metalliseoksesta tehdyt kopiorahat painavat 9,9 – 10,5 grammaa, eli rahan punnitseminen ei vielä riitä. Kaikki tunnetut 2 markan rahoista tehdyt rahaväärennökset (vuoden 1867 suurharvinaisuuden väärennöstä lukuun ottamatta, tästä vuoden 1867 2 markan rahasta EI OLE AITOJA RAHOJA KAUPAN) ovat turhankin hyviä laadultaan. Ainoita eroja on työn viimeistelyjäljessä, eli monet väärennökset ovat teräväreunaisia.
Vertailua 2 markan hopearahojen aidon reunan ja väärennettyjen rahojen reunan välillä. Itse rahojen kuvoiden yksityiskohdat ovat monissa kiinalaisissa kopioissa erittäin paljon alkuperäisen kaltaisia, mutta onneksi saatavilla olevista 2-markkaisista kalleimmassa, eli vuoden 1905 hopeisessa 2 markan rahassa, on yksityiskohta, jossa väärennösten valmistaja on tehnyt virheen.
10 markkaa 1905
Eivät ole kopiotehtailijat unohtaneet kultarahojakaan, 10 markkaa 1905 saanut sekin oman kopionsa. Tämä tekele ei tietenkään ole kultaa, mikä tekee väärennöksen tunnistamisen hieman helpommaksi. Tekeleet ovat joko liian paksja tai alipainoisia. Aito kultaraha painaa hyvin tarkalleen 3,22 grammaa. Kuten seuraavasta kuvasta käy hyvin ilmi, löytyy tästä tekeleestä varsin selkeä tunnistustekijäpoikkeama tekeleen kaikkien yksityiskohtien epäterävyyden lisäksi, eli vuosiluku on liian isokokoinen ja sen asema on sen yläpuolella olevaan viiva-piste-viiva -kuvioon nähden poikkeava.
20 markkaa 1913
Aito 20 markan kultaraha painaa hyvin tarkalleen 6,45 grammaa, mutta Kiinan kopio on sekä aitoa rahaa paksumpi, että huomattavasti kevyempi noin 4,6 gramman painollaan. Kuten seuraavasta kuvasta käy hyvin ilmi, ei varsinaisia tunnistustekijäpoikkeamia aitojen ja kopioitujen vuoden 1913 20 markan kultarahojen välillä ole – muita kuin kopio kaikkien yksityiskohtien epäterävyys aitoihin rahoihin verrattuna. Lisäksi näitä kopioita esiintyy myös kullattuina, mikä tekee silmämääräisen tunnistamisen hieman haastavammaksi.
20 markkaa 1932
Aitojen 20 markan alumiinipronssirahojen 1931 – 1939 normipaino on 13,0 grammaa + 0,039g eli käytännössä 12,96 – 13,04 grammaa.
500 markkaa 1951
Aitojen 500 markan hopearahojen 1951 hopeapitoisuus on 500 o/oo ja niiden normipaino on 12,0 grammaa + 0,096 grammaa eli käytännössä 11,9 – 12,1 grammaa.
500 markan olympiaraha vuodelta 1951 on kuulunut jo jonkin aikaa myös kiinalaisten repertuaariin. Vertailtaessa aitoa ja väärennettyä 500 markan olympiarahaa vuodelta 1951 on pakko todeta, että tekelerahojen arvo- ja tunnuspuolet ovat mitä mainiointa laatua. Mutta vain vilkaisu rahan reunaan kertoo, onko kyseessä aito vaiko kiinalaisten tekemä raha – aidossa rahassa on toistuvana kuviointina kalevalaiset kädet, kun taas tekeleissä on rihlattu reuna.
Rahasta tunnetaan myös niin sanottu Libanonin rahaväärennös, joka eroaa aidosta vain reunan kalevalaisten käsien osalta, jotka ovat Libanonin väärennöksessä väärin päin, eli alkuperäisten peilikuvia. Mielenkiintoiseksi Libanonin väärennöksen tekee se, että sen keräilyarvo on noin 2 000 euroa, mikä on huikea hinta aitoon 500 markan olympiarahaan vuodelta 1951 verrattuna, mikä on reilut sata euroa.
200 markkaa 1958 S
Aitojen 200 markan hopearahojen 1956 – 1959 hopeapitoisuus on 500o/oo ja niiden normipaino on 8,30 grammaa + 0,1g eli käytännössä 8,20 – 8,40 grammaa.
Modernit väriprintterikopiot
Erittäin ikävä ilmiö ovat viime vuosina markkinoille tulvineet väritulostimilla tehdyt kopiot suomalaisista seteleistä. Ne ovat varsin erehdyttäviä, mutta numismaattisesti täysin arvottomia. Onneksi niiden sarjanumerot pääsääntöisesti tunnetaan, ja niissä ei esiinny vaihtelua.
Lista tunnetuista Suomen seteleistä tehdyistä kopioista |
Ruotsin aika: Fahnehjelm 16 Skilling 11. Febr 1790 22218 Autonomian aika:uotsin aika: 20 kopeekkaa 3 Mars 1814 N:o 2703 20 kopeekkaa 28 Oktober 1816 EI NUMEROA 20 kopeekkaa 1825 No 37485 20 kopeekkaa 1840 No 49765 20 kopeekkaa 1840 No 69511 50 kopeekkaa 20. Jan 1813 N:o 68,273 50 kopeekkaa 13. Nov 1818 N:o 14541 50 kopeekkaa 1825 No 165075 50 kopeekkaa 1840 No 81989 75 kopeekkaa 17. Feb 1813 No 168543 75 kopeekkaa 1824 No 1000 75 kopeekkaa 1824 No 72858 75 kopeekkaa 1824 No 140416 1 rupla 30 Sept 1822 No 7390 1 rupla 30 Sept 1826 No 199827 2 ruplaa 24 Jan 1824 No 34031 2 ruplaa 28 Febr 1828 No 121260 3 ruplaa 1857 No 222857 3 ruplaa 1861 No 401698 leima MAKULERAD 1886 MITÄTÖN 3 ruplaa 1861 No 469578 leima MAKULERAD 1866 MITÄTÖN 25 ruplaa 1842 No 4089 25 ruplaa 1843 No 25392 25 p 1916 Col/His 0000005 50 p 1916 Col/His 0000009 1 mk 1860 Langenskiöld / Mandell No 1 1 mk 1860 No 25702 1 mk 1861 Törnqvist/Mendell No 257327 1 mk 1866 von Haartman / Nybergh No 102680 1 mk 1866 von Haartman / Nybergh No 241062 1 mk 1867 No 83071 1 mk 1867 von Haartman / Nybergh No 257329 1 mk 1915 Bas/His 0159997 1 mk 1915 Sarja A Col/His 11048726 1 mk 1915 Sarja A Jär/Mul 11574558 1 mk 1916 Col/The 0055394 1 mk 1916 Col/His 10348787 1 mk 1916 Col/The 19622204 1 mk 1916 KV Jär/Mul 20709338 1 mk 1916 Bas/Mul 21715283 3 mk 1860 Langenskiöld / Mendell No 17214 3 mk 1866 valkoinen kotka Florin / Nybergh 093501 3 mk 1867 von Haartman / Nybergh No 122199 3 mk 1875 No 94908 5 mk 1875 No 0095303 5 mk 1875 No 0679323 5 mk 1878 No 0941872 5 mk 1878 No 1799883 5 mk 1878 No 4518662 5 mk 1886 No 1204439 5 mk 1886 No 2897247 5 mk 1886 No 3000087 5 mk 1897 kuusenhavut Ste/Lan No 0834141 5 mk 1897 kuusenhavut Ber/Ahl No 1623569 5 mk 1897 kuusenhavut Ste/Ahl No 5265485 5 mk 1897 männynhavut Weg/Ahl No 0000006 5 mk 1897 männynhavut Ste/Ahl No 8410177 5 mk 1897 männynhavut Ber/Jäg No 12018528 5 mk 1897 männynhavut Ber/Jäg No 12106217 5 mk 1909 Ste/The C 8276887 5 mk 1909 Col/The 19375069 5 mk 1909 KV Col/His 20213976 5 mk 1909 KV Jär/Mul 20474788 5 mk 1909 Sarja II Col/Mul 1403850 10 mk 1875 No 0352774 10 mk 1878 (leima MAKULERADT MITÄTÖN 1886) Tam/Wes No 0186386 10 mk 1878 No 0569481 10 mk 1882 viivat 0132545 10 mk 1882 1794557 10 mk 1882 1938155 10 mk 1889 0890100 10 mk 1889 Cha/Lan 1370697 10 mk 1889 Cha/Lan 2054119 10 mk 1898 Ste/Ahl No 0000000 10 mk 1898 Ste/Ahl No 3860764 10 mk 1898 Col/Ahl No 6857549 10 mk 1898 Col/Jäg No 7056467 10 mk 1898 Ste/Lan No 8453826 10 mk 1909 Col/His 6445526 10 mk 1909 Col/His 9451337 10 mk 1909 Col/His 10212294 10 mk 1909 Col/His 10212294 YKSIPUOLINEN 12 mk 1862 No 0078876 12 mk 1862 No 0701763 12 mk 1862 C Wallenius / Ahlfors No 170158 20 mk 1862 No 137148 20 mk 1962 B No 041581 20 mk 1862 B No 214868 20 mk 1862 C Strömberg / Ignatius No 169892 20 mk 1883 0631214 20 mk 1883 1454900 20 mk 1883 1469720 20 mk 1894 Cha/Lan 0141275 20 mk 1894 Cha/Lan 0284718 20 mk 1894 Cha/Ahl 0596593 20 mk 1898 Weg/Lan No0000001 20 mk 1898 Ber/Ahl No0096508 20 mk 1898 Weg/Jäg No3462179 20 mk 1898 Weg/Lan No3805991 20 mk 1898 yksipuolinen vedos ilman allek. tai numeroita 20 mk 1909 Col/His 5749976 20 mk 1909 Jär/The 8894487 20 mk 1909 KV Col/His 9986533 20 mk 1909 KV Jär/His 10006607 20 mk 1909 Litt. A Col/His 00??01 tähtilävistetty ja makuloitu näytekappale SYP 25 mk 1866 No 42746 SYP 25 mk 1882 No 083687 40 mk 1862 No 101357 50 mk 1884 No 260610 50 mk 1884 No 289804 50 mk 1884 No 319137 50 mk 1898 No 0530378 EI ALLEKIRJOITUKSIA 50 mk 1898 Ste/Lan No 0000000 50 mk 1898 Ste/Lan No 0446013 50 mk 1898 Col/Ahl No 0612457 50 mk 1898 yksipuolinen, ei sarjanumeroa 50 mk 1909 Jär/The 0966363 50 mk 1909 Jär/His 1773940 50 mk 1909 Bas/The 2012832 50 mk 1909 Col/His 2141439 50 mk 1909 Litt A Jär/The 0180982 100 mk 1862 No 242688 100 mk 1862 Boije / Rancken No 317169 100 mk 1862 C Boije / Rancken No 169589 100 mk 1882 No 153804 100 mk 1882 No 350724 100 mk 1882 No 638288 100 mk 1882 No 678933 100 mk 1898 yksipuolinen, ei numeroa 100 mk 1898 Weg/Ahl No 1147224 100 mk 1898 Ste/Lan No 1183345 100 mk 1898 Weg/Jäg No1252672 100 mk 1898 Col/Ahl No2222222 100 mk 1909 Col/The 0745234 100 mk 1909 Jär/His 1786649 100 mk 1909 Jär/The 2043367 100 mk 1909 KV Col/Mul 2731913, kolmas numero 8 muutettu numeroksi 3 100 mk 1909 KV Jär/The 2971788 100 mk 1909 KV Col/The 2799085 100 mk 1909 Litt. A Jär/The 0023958 100 mk 1909 sarja II Jär/The 4348676 500 mk 1878 No 052112 500 mk 1878 No 091614 500 mk 1898 Col/Ahl No 134512 500 mk 1898 Ste/Lan No 152040 500 mk 1898 Ste/Lan No 159883 500 mk 1898 Col/Jäg No 178606 500 mk 1909 Jär/Mul 127485 500 mk 1909 Col/His 160441 500 mk 1909 KV Col/His 192293 500 mk 1909 KV Col/His 208793 500 mk 1909 KV Col/His 216646 500 mk 1909 KV Jär/Mul 221577 500 mk 1909 KV Jär/Mul 229728 500 mk 1909 Sarja II Bas/The 185235 500 mk 1909 Sarja II Col/The 43??01 tähtilävistetty ja makuloitu näytekappale 1000 mk 1909 Jär/His 167734 1000 mk 1909 keltaisenruskean yksipuolisen koevedoksen etupuoli ilman allekirjoituksia tai sarjanumeroita, mallin 1918 taustapuoli |
Itsenäisyyden aika, ”vanhat” markat 1918 – 1957: 25 p 1918 Col/His 15178893 50 p 1918 Col/His 09559735 1 mk 1918 Jär/The 17880191 1 mk 1918 Jär/His 18436846 5 mk 1919 Jär/His 0000026 5 mk 1922 Ba2/Jäg D0975318 5 mk 1922 Litt A Grå2/Asp I0087843 5 mk 1922 Litt C Heu/Wah C0163624 5 mk 1922 Litt C Heu/Asp C0956906 5 mk 1922 Litt C Bur/Asp E0354354 5 mk 1939 Litt D Kiv/Asp A1971145 5 mk 1945 Litt A Kiv/Wah C8902134 5 mk 1945 Litt B Kiv/Asp A1935757 5 mk 1945 Litt B Tuo/Wah A0000000 Spécimen 10 mk 1918 Jär/The 2423031 10 mk 1918 Bas/His 7363160 10 mk 1922 Ba2/Jäg C0295676 10 mk 1922 Litt A Grå2/Asp I0600967 10 mk 1922 Litt B Heu/Asp A0689523 10 mk 1922 Litt C Heu/Asp C0175613 10 mk 1939 Litt D Heu/Als A2128737 10 mk 1945 Litt A Kiv/Asp C2237758 10 mk 1945 Litt A Rai/Asp C5994132 10 mk 1945 Litt B Kiv/Asp A7378890 10 mk 1945 Litt B Kek/Wah A0000000 Spécimen 20 mk 1918 Jär/Mul 4877495 20 mk 1922 Grå1/Mul A0418674 20 mk 1922 Grå1/The A0812878 20 mk 1922 Litt A Grå2/Asp B0328389 20 mk 1922 Litt C Heu/Wah Q0818111 20 mk 1939 Litt D Heu/Als A9707473 20 mk 1945 Litt A Rai/Als A1612504 20 mk 1945 Litt B Kiv/Wah C8254289 VOP 25 mk 1918 C19066 50 mk 1918 Brg/The 0287610 50 mk 1918 Bas/His 0387486 50 mk 1918 Brå/His 0606880 50 mk 1922 Ba2/Mul B0411855 50 mk 1922 Litt A Heu/The E0050026 50 mk 1922 Litt C Ram/Myr N0000008 50 mk 1922 Litt C Ryt/Wah F0008784 50 mk 1939 Litt D Heu/Wah A2611214 50 mk 1939 Litt D Ram/Wah B5975736 50 mk 1939 Litt D A6749056 50 mk 1954 Litt A Tuo/Asp B6433033 50 mk 1945 Litt A Kiv/Asp C8585692 50 mk 1945 Litt B Kiv/Wah D0518180 100 mk 1918 Bas/Mul 0005529 100 mk 1918 Bas/His 2563120 100 mk 1922 Litt A Ryt/The F0763012 100 mk 1922 Litt A Kal/The M0017013 100 mk 1922 Litt B Ryt/Wah C0921532 100 mk 1922 Litt C Heu/Asp J0471517 100 mk 1922 Litt C Heu/Wah Z0606972 100 mk 1939 Litt D Heu/Wah A4401275? 100 mk 1945 Litt A Kiv/Wah A2948169 100 mk 1945 Litt B Kiv/Als F4950329 100 mk 1945 Litt B War/Sac AV6843538 100 mk 1945 Litt B Kek/Wah A0000000 Spécimen 100 mk 1955 War/Eng A3331124 100 mk 1955 Jut/Lei A6021935 100 mk 1957 Jut/Eng B6962017 100 mk 1957 War/Asp P4803257 500 mk 1922 Grå1/Mul MUSEOKAPPALE MUSEIFÖREMÅL 500 mk 1922 Kal/Oas B402738 500 mk 1922 Litt C I Kal/Wah A449528 500 mk 1922 Litt C II Kiv/Als E200932 500 mk 1945 Litt B Jut/Car D4821057 500 mk 1945 Litt B Jut/Asp E0000000 500 mk 1945 Litt B Jut/Asp E9671980 500 mk 1955 Fie/Asp A0000000 SPECIMEN 500 mk 1955 Fie/Eng A0008056* 500 mk 1955 Jut/Asp B0222422 500 mk 1956 War/Asp A8134225 500 mk 1956 Kar/Asp D3088533 1000 mk 1918 Bas/His 085491 1000 mk 1918 Brg/His 251611 1000 mk 1918 Brg/His 251621 1000 mk 1918 Brg/His 251623 1000 mk 1918 Brg/His 251641 1000 mk 1922 Heu/Asp B047248 1000 mk 1922 Litt C I Ryt/Wah A000000 Specimen 1000 mk 1922 Litt C I Ryt/Asp B829833 1000 mk 1922 Litt C III Rai/Car I541991 1000 mk 1922 Litt C III Jut/Als J578250 1000 mk 1922 Litt C III Rai/Car K628764 1000 mk 1922 Litt D Ram/Als A022349 1000 mk 1945 Litt A Rai/Asp A7810977 1000 mk 1945 Litt A Kiv/Asp B0136130 1000 mk 1945 Litt B Kiv/Asp C8457650 1000 mk 1945 Litt B Tuo/Car F9722080 1000 mk 1945 Litt B Tuo/Wah A0000000 SPECIMEN 1000 mk 1955 Jut/Eng A0007332* 1000 mk 1955 Fie/Asp A0000000 SPECIMEN 1000 mk 1955 Lei/Asp M3097541 1000 mk 1955 Ros/Asp O0549224 5000 mk 1922 Litt A Ram/Wah, Ryt/Heu A003950 5000 mk 1922 Litt A Kiv/Asp, Ryt/Heu SPECIMEN 5000 mk 1939 Ryt/Asp A012546 5000 mk 1939 Kiv/Wah A158709 5000 mk 1939 ei allekirjoituksia, ei sarjanumeroa Spécimen 5000 mk 1939 Ram/Als A246449 5000 mk 1945 Litt A Tuo/Asp A000000 SPECIMEN 5000 mk 1945 Litt A Kiv/Wah D865984 5000 mk 1945 Litt A Kek/Car K677999 5000 mk 1945 Litt A Tuo/Car V275804 5000 mk 1955 Jut/Eng A0801028 5000 mk 1955 Fie/Lei A0980131 5000 mk 1955 War/Eng B3656020 5000 mk 1955 Ros/Sac C2683080 10000 mk 1955 Jut/Asp A0353245 10000 mk 1955 Fie/Eng A0529342 |
Rahanuudistuksen jälkeinen aika 1963-1993: 1 mk 1963 War/Asp AA0540805 5 mk 1963 War/Asp A0000424 5 mk 1963 Litt A Het/Pun K6056632 5 mk 1963 Litt B Lin/Pun P0806390 10 mk 1963 War/Tör M8426770 10 mk 1963 Litt A Sim/Tör Ö5949506 10 mk 1963 Litt A Kar/Luu AM6552522 10 mk 1980 Uus/Häm X1375062 10 mk 1980 Kar/Pun A0108960* 10 mk 1980 Litt A Uus/Hel 1051608555 10 mk 1986 Uus/Häm 1024408955 10 mk 1986 Uus/Pun 1085356395 10 mk 1986 Hol/Mäk 1377299590 20 mk 1993 Hol/Koi 2033019591 20 mk 1993 Häm/Hei 2090413600 20 mk 1993 Sor/Hei 2095218441 20 mk 1993 Litt A Hol/Koi 2163273398 20 mk 1993 Litt A Lou/Hei 2163984917 50 mk 1963 Lei/Eng A4322772 50 mk 1963 War/Asp A0000000 SPECIMEN Näyte N:o 0168 50 mk 1963 Litt A Lei/Luu A0577674 50 mk 1963 Litt A Kar/Hel A1148614 50 mk 1963 Litt B Sim/Tör C1846700 50 mk 1977 Uus/Luu C0768178 50 mk 1977 Kul/Häm L1175138 50 mk 1986 Uus/Hel 3021471734 50 mk 1986 Ale/Van 3118372523 50 mk 1986 Litt A Kul/Koi 3051351150 50 mk 1986 Litt A Kor/Lev 3113470937 100 mk 1963 Lei/Asp A2567359 100 mk 1963 Ros/Hel D0158742 100 mk 1963 Sim/Asp A0000000 SPECIMEN Näyte N:o 0181 100 mk 1963 Litt A Lei/Vou A0076496* 100 mk 1963 Litt A Kar/Tör D3674578 100 mk 1963 Litt A Kul/Tam E8997176 100 mk 1976 Koi/Lin A0000237 100 mk 1976 Kul/Koi H4110986 100 mk 1976 Sim/Vou A0013147* 100 mk 1986 Uus/Pun 5008247818 100 mk 1986 Uus/Pun 5074265226 100 mk 1986 Litt A Ale/Mäk 5096385105 100 mk 1986 Litt A Oll/Koi 5335697159 500 mk 1975 Uus/Pun A8488618 500 mk 1975 Hol/Hel A9490004 500 mk 1975 Uus/Lin A9778460 500 mk 1975 Koi/Luu A0000000 SPECIMEN 500 mk 1975 Kar/Tör A0000000 SPECIMEN 500 mk 1986 Uus/Koi 7014672173 500 mk 1986 Litt A Pun/Van 7013464541 500 mk 1986 Litt A Sor/Mäk 7017360828 500 mk 1986 Litt A Kul/Koi 7020011721 500 mk 1986 Litt A Kul/Van 7021047777 1000 mk 1986 Lin/Häm 8002566666 1000 mk 1986 Uus/Koi 8002666884 1000 mk 1986 Uus/Mäk 8013055384 1000 mk 1986 Litt A 8033891494 1000 mk 1986 Litt A Kul/Mäk 8037729448 1000 mk 1986 Litt A Pun/Koi 0000000001 |