Helsingin olympialaisten 1952 kunniaksi lyödyt juhlarahat

Olympiakisojen uusi alku tapahtui vuonna 1896, jolloin noin 1 500 vuoden tauon jälkeen ranskalainen pedagogi ja historioitsija paroni Pierre de Coubertin elvytti olympialaisen perinteen aikaansaamalla ensimmäiset uuden ajan olympialaiset kisat Ateenassa, jolloin kilpailtiin 43 lajissa. Nykyisin urheilulajeja on yli 400. Olympialaisten ohjelmaa laajennettiin vuonna 1924 Chamonix’n (Ranska) talviolympialaisilla. Olympialaisia järjestettiin jo antiikin ajoista tunnetun olympiadin eli neljän vuoden välein.

Poiketen alkuperäisien olympialaisten kisojen perinteestä sodat eivät keskeytyneen modernien olympialaisten ajaksi. Ensimmäinen maailmansota aiheutti vuoden 1916 Berliinin olympiakisojen peruuttamisen. Vuoden 1940 olympiakisat piti alun perin pitää Tokiossa, mutta Japanin ja Kiinan välisen vuonna 1937 puhjenneen sodan takia Japani luopui vuonna 1938 niiden järjestämisestä ja pitopaikaksi valittiin Helsinki. Toisen maailmansodan sytyttyä oli myös Helsingin olympialaiset peruutettava. Myös vuoden 1944 Lontoon olympiakisat peruttiin toisen maailmansodan takia.


Vuoden 1940 talviolympialaiset siirrettiin Sapporosta (Japani) vuonna 1938 St. Moritziin (Sveitsi) ja sieltä sveitsiläisten järjestelykomitean riitaisuuden takia keväällä 1939 Garmisch-Partenkirchen:iin (Saksa) ja lopulta nekin peruttiin, kuten myös suunnitellut vuoden 1944 talviolympialaiset Cortina d ́Ampezzo:ssa, Italiassa toisen maailmansodan takia.

Kun toisen maailmansodan palo oli laantunut ja tuhojen korjaus oli päässyt vauhtiin, jatkui olympiaperinne vuonna 1948 Lontoon kesäolympialaisilla ja Sankt Moritz:in (Sveitsi) talviolympialaisilla.

Jo vuoden 1940 Helsingin olympialaisen kunniaksi oli ajateltu lyödä juhlaraha. Lokakuussa 1938 esitti lehtori J. J. Huldén Suomen Numismaattisessa yhdistyksessä, että vuoden 1940 Tokiolta ”saatuja” olympiakisoja tulisi juhlistaa erikoisrahalla. Esitys saikin vastakaikua ja keväällä 1939 julkaisi valtiovarainministeriö yleisen suunnittelukilpailun rahan ulkoasusta.

Kilpailuohjeiden mukaan kolikon etupuolella tuli olla kirjoitus ”XII OLYMPIA HELSINKI 1940” ja takapuolella ”SUOMI FINLAND”. Huhtikuussa 1939 asetetun lain mukaan 50 markan olympiarahan paino on 23 grammaa, koostumus 90 % hopeaa ja 10 % kuparia. Suunnitelmien mukaan olympiarahaa oli tarkoitus lyödä vuosina 1939 ja 1940 johtuen todennäköisesti Rahapajan rajallisen tuotantokapasiteetin vuoksi.

Vuoden 1940 olympiakisojen olympiarahan suunnittelukilpailuun osallistui kaikkiaan 74 ehdotusta, mutta niistä 22 hylättiin liian harrastelijamaisina. Voittajaksi valittiin kuvanveistäjä Aarre Aaltosen ja graafikko Matti Visannin hyvin pelkistetty yhteisteos nimeltä ”Kalevan tammi”. Toisen palkinnon sai kuvanveistäjä Felix Nylund. Sotien takia vuosien 1940 ja 1944 olympialaiset jäivät kokonaan pitämättä, joten suunniteltua juhlarahaakaan ei koskaan lyöty ja laskettu liikkeelle.

Vuoden 1940 XII kesäolympialaisten 50 markan juhlarahan suunnittelukilpailun satoa, voittanut Aaltosen ja Visannin ehdotus ylinnä vasemmalla. Ylinnä oikealla ilmeisesti voittajan (voittajien) toinen ehdotus. Kuvan muut ehdotukset lienevät raadin muuten hyvänä pitämiä.

Kun olympialaiset kesäkisat viimein saatiin järjestettäviksi Helsingissä 19. heinäkuuta – 3. elokuuta vuonna 1952, oli se sodista toipuvalle Suomelle merkittävä kansallisen itsetunnon ja näytön paikka. Samalla päätetiin toteuttaa ajatus olympiarahasta vuoden 1939 suunnittelukilpailun voittaneen Aaltosen ja Visannin ehdotuksen pohjalta (katso yllä olevan kuvan ylärivin vasemmanpuoleisin ehdotus). Rahapajan tuolloinen johtaja P. U. Helle teki olympiarahasta uuden esityksen.

Kesäkuussa 1951 annettiin uusi laki ja asetus, jonka mukaan 500 markan olympiarahan paino on 12 grammaa ja koostumus 50 % hopeaa ja 50 % kuparia. Inflaatio näkyi siis nimellisarvon 10- kertaistumisena ja hopeamärän vähenemisenä alle kolmanteen osaan vuoden 1939 raha-asetukseen verrattuna. Tässä on havaittavissa mielenkiintoinen epäsuhta: elinkustannusindeksin mukaan kustannustaso oli noin 10-kertaistunut vuosien 1940 – 1950 välillä, mutta olympiarahanmarkan hopea-arvo oli huonontunut suunnilleen samana ajanjaksona alle 1/30 osaan.

Rahan lyöminen aloitettiin jo vuonna 1951, jolloin rahaa lyötiin 18 500 kappaletta. Rahanlyöntiä jatkettiin varsinaisena olympiavuonna 1952, jolloin rahaa lyötiin 586 500 kappaletta.

Helsingin XV kesäolympialaisten juhlarahat vuosilta 1951 (arvo reilut 100 €) ja 1952 (arvo vajaat 10 €).

500 markan olympiaraha ei aluksi saanut kovinkaan suurta suosiota maksuvälineenä (johtuen ehkä pelkistetystä ulkonäöstä ja suhteellisen korkeasta nimellisarvosta – vuoden 1952 500 markkaa vastasi ostovoimaltaan nykyrahassa vajaata 20 euroa!), ja niitä palautuikin takaisin Suomen Pankkiin, joka lähetti niitä noin 26 000 kpl takaisin rahapajalle sulatettaviksi ja käytettäviksi ilmeisesti raaka-aineena vuonna 1956 liikkeelle laskettujen 100 ja 200 markan hopeisten käyttörahojen valmistuksessa.

Ajan oloon rahasta tuli kuitenkin keräilijöiden suosikki niin Suomessa kuin ulkomailla, ja erityisesti vuoden 1951 rahat nousivat arvossaan. Jopa tavallinen vuoden 1952 olympiaraha talletettiin mieluummin piirongin laatikkoon kuluttamisen sijaan, ja tämän vuoksi ei vuoden 1952 olympiaraha ole juuri koskaan ollut mitenkään erityisen arvokas.

Kuten meille numismaatikoille on tullut erityisesti viime aikoina epämiellyttävän tutuksi, saa rahojen arvonnousu myös väärentäjät liikkeelle. Ja näin kävi myös olympiarahojemme tapauksessa keväällä 1974, jolloin joukko suomalaisia vilunkimiehiä teetti Libanonissa erän kopioita olympiarahoista. Kuitenkin näiden keräilijöiden huijaamiseksi valmistettujen harvinaisuus ja kiinnostavuus on saanut aikaan sen, että niiden arvo on noussut keräilymarkkinoilla valtavasti aitoja korkeammaksi.

Libanonin väärennökset tehtiin käyttäen mallina aitoa rahaa, joten se on arvo- ja tunnuspuoleltaan miltei täydellinen kopio alkuperäisestä. Väärenteiden ainoa varsinainen valmistusvirhe on reunakuvion väärin päin kaiverretut kalevala-kädet. Selitys tälle hölmölle virheelle lienee se, että rahojen valmistajana toiminut mitalivalmistaja kaiversi kalevala-kädet käsin, ja koska arabit kirjoittavat oikealta vasemmalle, kaiversi hän kuviot tottumuksensa voimasta väärin päin.

Myöskin kiinalaiset ovat tehneet olympiarahoista moderneja kopioitaan, mutta ne tunnistaa helposti siitä, että niissä on rihlattu reuna.

Kuvavertailu aidon ja väärän olympiarahan reunakirjoituksesta. Ylinnä aito, keskellä vuoden 1974 eli ns. Libanonin väärennös, alinna modernin kiinalainen kopio.

Lisäksi vuoden 1952 aidosta rahasta tunnetaan variantti, jonka arvopuolen oikeanpuoleisen laakeriseppeleen alimman ja toiseksi alimman laakerinlehtinipun välissä on ylimääräinen ”risu”.

Havainnekuva vuoden 1952 olympiarahan ”risu” -variantista. Tämän varianttirahan arvo on hyväkuntoisena vajaat 100 €.

Helsingin olympialaisten muistoksi lyötiin vuonna 2002 10 € hopeinen juhlaraha, jota valmistettiin normaalilyöntinä 34 800 kappaletta ja proof-lyöntinä 10 000 kappaletta.

Helsingin olympialaisten 50-vuotismuistoraha 10 € 2002, proof-lyönti.

Tästä 10 euron hopearahasta, jonka halkaisija on 38,6 mm, paino 27,4 grammaa ja koostumus Ag 925 o/oo Cu 75 o/oo, ei tullut mitään harvinaisuutta, vaan sitä on myyty viime vuosina vain hieman nimellisarvoa korkeammilla hinnoilla.

Copyright © 2022

Stenvest Oy, Klaus Damstén, Siltatie 3 A 9, 00140 HELSINKI