Jorma J. Imppola
Ylivoimaisesti harvinaisin suomalainen kultarahavariantti on 10 markan kultaraha vuodelta 1879, jonka vuosiluvun viimeinen numero on kaiverrettu erehdyksessä kaiverretun numeron 6 päälle. Koska tuohon aikaan rahojen lyönnissä käytetyt meistit kaiverrettiin ”käsityönä” tarpeen mukaan, ja koska meistin kaiverrus on peilikuva lopullisesta rahasta, ei ollut ollenkaan ennen kuulematonta, että kaiverrustyössä tapahtui myös virheitä.
Käsin kaivertamisen työläydestä johtuen oli myöskin tavallista, että vanhoja, mutta silti käyttökelpoisia, meistejä muokattiin esimerkiksi seuraavan vuoden tuotannossa. Tästä esimerkkeinä ovat suomen rahoista 1 pennin ja 10 pennin kuparirahat sekä 25 pennin, 1 markan ja 2 markan hopearahat vuodelta 1866, joista kaikista löytyy variantti, jossa vuosiluvun viimeinen numero on kaiverrettu vanhan meistin vuosiluvun 1865 viimeisen numeron 5 päälle. Ehkä selkein esimerkki löytyy 10 pennin rahasta vuodelta 1866.
Kultarahojen tuotanto alkoi Suomessa vuonna 1877 tapahtuneen kultakantaan siirtymisen jälkeen vuonna 1878, jolloin lyötiin 254 000 kappaletta 10 markan kultarahoja ja 235 000 kappaletta 20 markan kultarahoja. Koska kultarahat edustivat rahanlyönnin korkeinta tasoa, olivat niiden tuotannon toleranssit erittäin tiukat, ja rahapajan johto oli henkilökohtaisesti vastuussa rahanlyönnin laadusta ja tarkkuudesta, joita valvottiin erittäin tarkasti. Näin ollen ei kultarahoistamme tunneta juurikaan variantteja. Tämän artikkelin aiheena olevan, ainoan tunnetun kultarahojemme variantin, löysi SNY:n huutokaupanhoitajana toiminut Kurt Pettersson ja se myytiin SNY:n huutokaupassa 11.4.1976 1 160 markalla (nykyrahassa noin 1 200 euroa). Rahan kunnoksi oli merkitty 1+ prv ja lähtöhinnaksi 700 mk. Tämä harvinainen variantti on tämän jälkeen tullut Suomessa julkiseen myyntiin pari kertaa: SNY:n huutokaupassa 16.4.2000 raha myytiin hintaan 24 000 mk (nykyrahassa noin 6 000 €) ja SNY:n huutokaupassa 21.4.2012 raha myytiin nettohintaan 12 180€. Nykytiedon mukaan näitä varianttirahoja tunnetaan puolisen tusinaa kappaletta, joista osa Venäjällä.
Viimeisin suomalainen huutokauppanoteeraus tästä superharvinaisuudesta on siis vuodelta 2012, jolloin raha myytiin hintaan 12 180 euroa. Nykyisin lienee tämän rahan arvo arvatenkin korkeampi, mutta tämän kaltaisten harvinaisuuksien kyseessä ollessa perustuu hinnoittelu kulloiseenkin markkinatilanteeseen.