Punta

Englannilla oli 1960-luvun loppuun asti käytössään varsin monimutkainen rahajärjestelmä, jonka juuret ulottuivat antiikin Rooman rahajärjestelmään. Keisari Augustuksen aikana luotiin Rooman valtakuntaan pelkistetyn selkeä standardi, jossa perusrahana toimi noin 3,6 grammainen hopeinen denarius, joka jakaantui neljään noin 17 grammaisen pronssisestertiukseen ja sestertius jakaantui neljään pronssias:siin. 25 denariusta (100 sestertiusta tai 400 as:sia) vastasi puolestaan vajaat 8 grammaa painavaa kultaraha aureusta. Kun denari painoi noin 3,6 g ja aureus noin 7,5 g saadaan kullan ja hopean arvosuhteeksi noin 1 : 12.

Roomalainen denarius, Carausius (286 – 293), lyöty Londiniumin (Lontoo) rahapajassa noin vuonna 289 – 290.
Paino 3,95 grammaa, halkaisija noin 21 – 22 mm. Arvo noin 6 000 €.

Rooman valtakunnassa oli käytössä libra -niminen painoyksikkö, joka oli noin 328,9 grammaa ja joka jakaantui 12 unciaan. Roomalaisten Britanniasta poistumisen jälkeen (vuonna 410) väheni talouden yleisen hiipumisen myötä myös rahan käyttö ja talouselämä taantui melko primitiiviseen vaihtokauppaan ja omavaraiseen maatalouteen.

Myöskin roomalaisten jättämän valtatyhjiön aiheuttamat sekasorto ja sotiminen erityisesti valloitushaluisten anglosaksien kanssa pahensivat asiaa. Rahanlyönti Britanniassa käytännössä loppui lähes 200 vuodeksi. Vasta kun jonkinlainen vakaus oli palannut ja kaupan ulkomaailman, erityisesti frankkien kanssa, päästyä taas jaloilleen syntyi tarve käyttää metallirahaa vaihdon välineenä. Ensimmäiset uudet rahat olivat thrymsa-nimisiä (myös shillingeiksi kutsuttuja) vanhojen roomanaikaisten pronssirahojen (joita vielä kiersi rahaliikenteessä) jäljitelmiä, joita tehtiin vaihtelevan laatuisista kultaseoksista.

Anglosaksien thrymsa-rahoja.
Ylinnä Kentin hallitsija Eadbald’in (616-640) Lontoossa aikavälillä 620 – 635 lyöty thrymsa / shilling.
Paino 1,28 g noin 67% kultaa, halkaisija noin 12 mm. Arvo noin 60 000 €.
Alinna heikkolaatuisesta kullasta aikavälillä 650 – 675 lyöty thrymsa / shilling.
Paino 1,25 g, halkaisija 11,5 mm. Arvo noin 3 000 – 4 000 €.

Myös silloisten Bysantin hallitsijoiden tai ranskalaisten Merovingien kultarahoista tehtiin paikallisia imitaatioita. Pian tämän jälkeen ryhtyivät lukuisat tahot lyömään moninaisia pieniä hopeisia sceatta-sahoja (sana tarkoittaa varallisuutta) arjen pikkurahaksi.

Anglosaksien ajanjaksona 680 – 710 lyöty sceatta
Paino 1,17 g, halkaisija noin 11-12 mm. Arvo noin 250 €.

Ranskalaiset frankit ryhtyivät uudistamaan 700-luvun loppupuolella rahanlyöntiään ja aloittivat hyvin ohuelle hopea-aihiolle lyötyjen denier-rahojen (nimitys tulee suoraan vanhasta roomalaisesta denarista) tuotannon 760-luvun lopulla. Aktiivinen kaupankäynti Kaarle Suuren frankkien valtakunnan kanssa sai anglosaksit seuraamaan esimerkkiä ja kopioimaan frankkien valuuttajärjestelmän, jossa 12 denieriä (pennyä, d) oli sou (shillinki, s) ja 240 denieriä tai 20 souta vastasi libraa (pound, £).

Kuningas Offa’n (Mercian hallitsija 757 – 796) aikana määriteltiin vuonna 757 niin sanottu Towerin punta (lyhenne £), joka vastasi 12 unssia eli 20 Towerin shillinkiä (lyhenne s) eli 240 hopeapennyä (lyhenne d) (noin 350 grammaa) – eli Offa oli asiassa jopa frankkeja ripeämpi. Towerin puntaa kutsuttiin myös rahanlyöjien punnaksi tai Easterlingin punnaksi, viitaten itäisen Saksan kauppiaisiin tai itäisen Itämeren rannikon kauppiaisiin. Englannin rahajärjestelmä tunnettiin vuoteen 1969 asti £sd-järjestelmänä. Englannin punta sai täten nimensä. Alun mperin 240 penniä (painoltaan 30 graania) painoi ainakin teoriassa yhden Tower-paunan 925 o/oo hopeaa eli sterling-hopeaa. Tästä myös juontuu vielä nykyäänkin Iso-Britannian rahasta käytettävä nimitys pound sterling. Aluksi lyötiin vain hopeapennyjä ja shillingit ja punnat pysyivät vuosisatoja vain laskentayksikköinä. Myöhemmin tuli kaupankäynnin muuttumattomana painoyksikkönä käyttöön 16 unssin Lontoon pound, joka vastasi Hansan pfund -nimistä painoyksikköä.

Kuningas Offan hopeapenny, lyöty noin 779 – 792 Lontoon Towerissa, rahamestari Lulla.
Paino 1,28 g, halkaisija noin 17 mm. Arvo yli 10 000 €.

Hyvin mielenkiintoinen numismaattinen kuriositeetti on kuningas Offan lyötättämä perin ainutlaatuinen kultarahaimitaatio, joka jäljittelee islamilaisen Abbasid-dynastian hallitsijan kalifi al-Mansurin kultadinaaria. Vaikka arabiankielistä kirjoitusta on kopioitu hieman huolimattomasti, on siitä luettavissa, että kopion mallina ollut raha on lyöty islamilaisen ajanlaskun vuonna vuonna AH 157 (773–774). Ilmeisesti imitaation kaivertaja ei ole ymmärtänyt arabiankielistä kirjoitusta – teksti OFFA REX (kuningas Offa) on lisätty ylösalaisin arabiankieliseen kirjoitukseen nähden.

Kuningas Offan kultadinari-imitaatio, lyöty vuoden 775 jälkeen.
Ainoa tunnettu kappale, joka on nykyisin British Museumissa.

Todennäköisesti tämä imitaatioraha on suunniteltu kansainvälisen kaupankäynnin tarpeisiin, islamilaiset kultadinaaarit olivat näihin aikoihin Välimeren alueen kaupankäynnin tärkeimpiä maksuvälineitä – varsinkin kun Euroopan maiden rahanlyönti koostui erilaisista pienistä hopeapenneistä. Offan imitaatio oli niin alkuperäisen kultadinarin kaltainen, että se mitä ilmeisimmin oli käypäinen Etelä-Euroopassa, vaikka hänen oma nimensä ja tittelinsä onkin selvästi näkyvissä.

Kuningas Wilhelm I Valloittaja (1066 – 1087), penny ajalta 1066-1068.
Paino 1,42 g, halkaisija 19 mm. Arvo noin 2 000 €.

Seuraava merkittävä muutos rahasäädöksissä tapahtui vuonna 1158, jolloin rahajärjestelmään lisättiin pennyn neljäsosa eli farthing. Tuotantoon tulivat hopeapennyn lisäksi farthingin ja puolen pennyn hopearahat. Samalla penny hopea-arvo ja siten hopeapunta devalvoitiin noin 8% vuonna 757 määriteltyä Towerin arvoa pienemmäksi. Hopeapennyn teoreettinen paino siis pieneni entisestä noin 1,6 grammasta noin 1,35 grammaan. Euroopan ja Englannin olojen vakiinnuttua vilkastui myös kaupankäynti, ja tarve pennyä suuremmille rahoille oli olemassa. Mielenkiintoinen kokeilu em. Offan imitaatiodinarin lisäksi oli kuningas Henrik III:n noin vuonna 1257 aloittama 20 pencen kultarahojen tuotanto. Raha tehtiin pennyn kokoisena, mutta kaksinkertaisen painoisena – eli kullan ja hopean arvosuhteella 1 : 10. Firenzen tasavallan otettua menestyksekkäästi käyttöön 3,54 grammaisen floriini-kultarahansa vuonna 1252 (tätä rahaa voidaan myös pitää myöhemmin maailmanlaajuiseksi kehittyneen dukaatistandardin synnyttäjänä) innostui Henrik III lyötättämään oman kultarahansa.

Kuningas Henrik III (1216 – 1272), 20 pence kultaraha. Rahan paino on 2,95 grammaa ja halkaisija 21 mm.
Raha myytiin 21. tammikuuta 2021 Heritage-huutokaupassa Dallasissa 720 000 US$ hintaan.
Sama raha oli kaupan 7.-8. tammikuuta 2018 Heritage-huutokaupassa New Yorkissa lähtöhintaan
250 000 US$ ja se jäi tuolloin myymättä. Aikamoinen muutos arvostuksessa kolmessa vuodessa!

Tämän epäsuosituksi osoittautuneen rahan meistit kaiversi kuninkaan kultaseppä Willian Gloucesteriläinen ja ne lyötiin Towerin rahapajassa, Lontoossa. Rahaa lyötiin ainakin neljällä meistiparilla yhteensä 52 480 kappaletta, mutta sen osoittauduttua lontoolaisten kauppiaitten keskuudessa erittäin epäsuosituksi sen valmistuksesta luovuttiin ja rahat päätyivät sulatukseen. Rahaa tunnetaan nykyään ilmeisesti 7 kappaletta, joista 4 on museokokoelmissa. Vasta 1350 luvulta palasivat kultarahat tuotantoon, ja silloin ne kelpasivat kansalle ja kauppiaille – ja niitä tehtiinkin mitä moninaisimpina arvoina. Ensimmäinen Englannissa lyöty pennyä suurempi hopearaha oli kuningas Edward I:n (1272 – 1307) aikana käyttöön otettu groat, joka vastasi 4 pennyä. Rahayksikkö groat juontui mannereurooppalaisesta mm. grossukseksi, groscheniksi ja grossoksi kutsutusta denaria suuremmasta hopearahasta. Kantatermi oli sana grossus, joka tarkoitti suurempaa tai paksumpaa. Tuolloiset denarit tai penningit olivat hyvin ohuita puolisen grammaa painaneita usein yksipuolisia brakteaatteja, kun taas paksummista aihioista voitiin tehdä kaksipuolisia ja parempilaatuisia rahoja. Ensimmäisen groschenin lyötätti Tyrolin herttua Meinhard II vuonna 1271 Meranossa. Se painoi 1,45 grammaa vastaten noin neljää pientä penninkiä.

Kuningas Edward I (1272 – 1307), groat eli 4 pence ajalta 1279 – 1307.
Paino 5,7 g ja halkaisija 27 mm. Arvo noin 2 500 €.

Vuonna 1351 hopeapunta devalvoitiin noin 20 prosentilla, eli sen hopea-arvo lakettiin 323,7 grammasta 258,9 grammaan. samalla otettiin laajasti kertaa käyttöön pennyä suuremmat rahat, eli 4 pennyä vastaava groat, joka oli vastine mannermaiselle grossukselle sekä ½ groat (2 pence). Samalla aika katsottiin sopivaksi laskea liikkeelle myös koko joukko erilaisia kultarahoja vastaamaan kaupan ja rahaliikenteen kasvaneeseen tarpeeseen suurempiarvoisista maksuvälineistä. Vaikka edellinen vajaat 80 vuotta aiemmin aloitettu kultarahakokeilu menikin mönkään olivat ajat muuttuneet niin paljon, että tällä kertaa kultarahat olivat menestys ja niistä tuli keskeinen osa Englannin rahajärjestelmiä.

Edward III (1327 – 1377), noble (80 pence eli 1/3 puntaa). Paino 7,68 g, halkaisija 33 mm.
Näyttävä raha, jonka tuotanto alkoi noin vuonna 1351. Arvo noin 6 000 €.

Vuonna 1351 otettiin käyttöön uusi rahayksikkö noble, joita lyötiin neljänneksen, puolen ja yhden noblen rahoina. Noble vastasi 80 penceä eli se oli punnan kolmasosa. Noble painoi 7,68 grammaa ja se oli hyvää kultaa. Noble-rahojen tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1529 asti, mutta niiden kultamäärä heikkeni ajan oloon ja lopulta noblessa kultamäärä oli vajennut noin vuonna 1529 Henry VIII:n lyötättämän George-noblen 4,57 grammaan huononnettua noin 833 o/oo kultaa.

Noblen ”sisaren” eli samanarvoisen (1/3 puntaa) kultarahan angelin lyönti aloitettiin vuonna 1470 tekemällä angelit 5,09 grammaisena hyvästä 958 o/oo kullasta, mutta viimeisten vuonna 1547 lyötyjen noin 5,1 grammaisten angelien kultapitoisuus oli heikennyt noin 833 o/oo tasolle. Vuoden 1351 kultapunta vastasi siis noin 23 grammaa puhdasta kultaa, ja vuonna 1547 enää vain vajaata 13 grammaa.

1350-luvulta lähtien tuotettiin Englannissa kultarahoja erittäin monipuolisesti:

Ensimmäinen täyden punnan arvoinen kultaraha oli sovereign, jonka lyönti alkoi vuonna 1492. Raha on erittäin ajalleen tyypillisesti hyvin näyttävä, mikä on Englannin kaltaisen kansainväliseltä merkitykseltään kasvavan valtion päärahan tapauksessa hyvin ymmärrettävää.

Henry VI (1484 – 1509), sovereign. Paino 15,27 g, halkaisija 41 mm. Englannin ensimmäinen täyden punnan arvoinen raha, jonka tuotanto alkoi noin vuonna 1492.
Haluttu keräilykohde, jonka hintataso on vaihdellut 150 000 – 400 000 € välillä, kuvan raha kalliimmasta päästä.

1500-luvun alusta lähtien laskettiin liikkeelle shillingin (12 pence) aluksi epäsuosittuja hopearahoja, jotka aluksi painoivat peräti 9,3 grammaa, mutta kevenivät sitten alle 3,5 grammaisiksi. Kuningas Henrik VIII:n (1509 – 1547) aikana alkanut (pääsyynä Henrik VIII:n holtiton ja pröystäilevä rahan käyttö) ja hänen seuraajansa Edward VI:n (1547 – 1553) aikana jatkunut hopea- ja osin jopa kultarahojen pitoisuuksien roima heikentäminen johti siihen, että vuoden 1551 lokakuussa oli pakko stabiloida rahojen metallipitoisuudet. Esimerkiksi hopearahoissa käytetty hopea oli huonontunut tasolle 250 o/oo. Vanhoihin hopean 925 o/oo ja kullan 916 o/oo pitoisuuksiin palattiin ja punnan heikennyttä hopea-arvoa tarkastettiin, ja uudeksi arvoksi tuli 115,1 grammaa. Hopeapunnan paino oli siis keventynyt kolmanteen osaansa alkuperäisestä. Rahan arvon vakiinnuttua otettiin käyttöön Englannin siihen asti suurin hopearaha eli 5 shillingin arvoinen crown.

Edward VI (1547-53), ylinnä kultainen viiden shillingin crown ajalta 1551 – 1553, paino 2,33 g 916 o/oo kultaa, halkaisija 23 mm. Arvo noin 3 000 €. Alinna hopeinen viiden shillingin crown vuodelta 1551, paino 30,83 g 929 o/oo hopeaa, halkaisija noin 39 mm. Tämä raha on Englannin ensimmäinen hopeinen crown ja myös ensimmäinen englantilainen raha, jossa on vuosiluku ns. arabialaisin numeroin. Arvo tälläkin noin 3 000 €. Kuriositeettina mainittakoon rahojen kullan ja hopean arvosuhde, joka on noin 1 : 13,5.

Kultarahojen tullessa alati suuremmiksi vuonna 1604 aloitettiin 1½ punnan arvoisten rose-ryalien lyönti ja vuonna 1642 alkoi peräti kolmen punnan arvoisten triple-unite rahojen lyönti. Samana vuonna tulivat tuotantoon Oxfordin ja osin Schrewsburyn rahapajoissa lyödyt massiiviset 10 ja 20 shillingin eli ½ ja 1 punnan hopearahat.

Charles I (1625 – 1649), ylinnä kultainen kolmen punnan triple unite vuodelta 1642, paino 26,96 g 916 o/oo kultaa, halkaisija 46 mm. Lyöty Oxfordin rahapajassa. Arvo noin 75 000 €. Alinna hopeinen 20 shillingin hopeapunta vuodelta 1642, paino noin 120 g 925 o/oo hopeaa, halkaisija noin 52 mm. Tämä raha on Englannin suurin hopeinen käyttöraha. Lyöty Oxfordin rahapajassa. Arvo noin 7 000 €. Kuriositeettina mainittakoon rahojen kullan ja hopean arvosuhde, joka on noin 1 : 13,3.

Tämän artikkelin tarkasteluajanjaksona eli vuosien 757 – 1695 koki Englannin rahajärjestelmä melkoisia muutoksia, kriisejä ja häiriöitä, jotka johtivat lopulta siihen, että Englanti sitoi ensimmäisenä maana maailmassa valuuttansa kultakantaan vuonna 1695. Sterling-punnan eli rahapunnan hopea- ja kulta-arvo kuitenkin laski ajan oloon seuraavasti:

Englannin rahanlyönnin huipentumana voi pitää 5 guinean kultarahaa, joka otettiin käyttöön vuonna 1668. 1 guinean rahan lyönti alkoi jo vuonna 1664 ja kaiken kaikkiaan guineoita tehtiin ½, 1, 2 ja 5 guinean kokoisina. Nimitys guinea tuli siitä, että rahojen valmistamiseen tarvittu kulta tuotiin suurelta osin Afrikan länsirannikon tuolloiselta Guinean alueelta, joka ulottui rannikon myötäisesti nykyisestä Sierra Leonesta itään aina nykyisen Nigerian länsiosiin asti.

Alun perin guinea oli noin vuoteen 1694 asti arvostettu 20 hopeashillingin punnan arvoon. Ongelmaksi muodostui hopean hinnan epävakaus ja ankarakin heittely, mikä sai guinean arvon kohoamaan pahimmillaan yli 25 hopeashillinkiin, ja jopa liki 30 shillingin noteerauksia tapahtui keinottelun kuumetessa.

Tilanne kävi kestämättömäksi, koska Englanti oli yhä hopeakannassa. Guinea jouduttiinkin revalvoimaan, ja guinean uudeksi hopea-arvoksi tuli vuoden 1695 paikkeilla 21,5 shillinkiä vanhan 20 sijaan. Näin suurin kultaraha, eli 5 guinean raha, oli uudelta arvoltaan 107,5 shillinkiä, eli 7,5% enemmän kuin aiemmin. Tilanne saatiin rauhoittumaan vasta kun Englanti virallisesti siirtyi kultakantaan maailman ensimmäisenä maana vuoden 1695 toukokuussa. Näin kultaguineoista tuli maan päärahaa ja ongelmallisista hopearahoista tuli vaihtorahaa

Charles II (1660 – 1685), kultainen viiden guinean raha vuodelta 1668, paino 41,94 g 916 o/oo kultaa, halkaisija 37 mm. Lyöty Lontoon rahapajassa. Arvo noin 8 000 €.

Vuonna 1696 alkoi suuri rahakannan uusimishanke, jonka yhteydessä kerättiin pois suuret määrät vanhempia, osin huonolaatuisia ja ahkerasti väärennettyjä käsin lyötyjä hopearahoja ja korvattiin ne laadukkailla ja konelyödyillä uusilla rahoilla.

Copyright © 2022

Stenvest Oy, Klaus Damstén, Siltatie 3 A 9, 00140 HELSINKI