Suuret setelit: kokoa, suuria nimellisarvoja ja ostovoimaa!

Jorma J. Imppola

”Annan toisten mä talletella suuret setelit, ne multa pitkät vain saa…” laulettiin aikoinaan, mutta kuinka suuria seteleitä sitten on tehtykään?

Katsokaamme aluksi hieman historiaa. Eräs vanhimmista keräilijöiden saatavilla olevista seteleistä on Ming-dynastian aikainen 1 kuanin seteli, jonka koko on huikeat 23 cm * 34 cm, mikä tekee siitä käytännössä maailman suurikokoisimman käyttösetelin.

Englannin Pankin £100 000 000 setelit, jotka ovat kooltaan jopa Ming-kuania hieman suurempia, ovat myös mielenkiintoinen luku setelihistoriaa, vaikkakaan eivät kierrä normaalissa rahaliikenteessä. Brittein saarilla kiertää Englannin Pankin seteleiden lisäksi myös kolmen skotlantilaisen pohjoisirlantilaisen liikepankin (Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland ja Clydesdale Bank) ja neljän pohjoisirlantilaisen liikepankin (Bank of Ireland, Danske Bank, First Trust bank ja Ulster Bank) liikkeelle laskemia seteleitä, jotka ovat Englannin Pankin seteleiden lailla laillisia koko Englannissa. Tämän vuoksi on näitä omia seteleitään liikkeelle laskevilla seitsemällä liikepankilla oltava vakuuksia vastaamaan liikkeellä olevien seteleiden arvoa, ja tämän vuoksi vielä nykyäänkin näinä vakuuksina toimivat Englannin Pankin painamat £1 000 000 ja £100 000 000 setelit, joita kutsutaan Giant’eiksi ja Titan’eiksi.

Suomen kaikkien aikojen suurikokoisin seteli on 500 markan seteli mallia 1878, jonka koko on 201 mm * 130 mm.

Liikkeellelaskemishetkellään maailman suuriarvoisin käyttöseteli on Yhdysvaltojen 10 000 dollarin seteli, joita on laskettu liikkeelle vuosina 1863 (Gold Certificate), 1878 (United States note), 1882 (Gold Certificate), 1900 (Gold Certificate), 1918 (Federal Reserve note), 1928 (Gold Certificate), 1928 (Federal Reserve note), 1934 (Gold Certificate; ei laskettu liikenteeseen) ja 1934 (Federal Reserve note). Lisäksi on Yhdysvalloissa painettu 100 000 dollarin Gold Certificate -seteleitä mallia 1934, mutta niitä ei koskaan ole käytetty yleisessä rahaliikenteessä.

Perjantaina 13. joulukuuta 1935 syttyi Washington DC:n tuolloin uudessa postikonttorissa tulipalo, jonka leviämisen estämiseksi heitettiin rakennuksen kuudennen kerroksen ikkunoista ulos hallinnon arkistopapereita, joiden joukossa oli useita satoja mallin 1900 mitätöityjä 10 000 dollarin Gold Certificate -seteleitä, joita satunnaiset ohikulkijat poimivat innoissaan mukaansa. Tämän vuoksi kaupan olevat mitätöidyt setelit ovat usein likaisia, kosteusvaurioituneita ja jopa osin palaneita. Näitä ohikulkijoiden mukaansa poimimia mallin 1900 mitätöityjä ja osin turmeltuneita Gold Certificate seteleitä liikkuu jonkin verran numismaattisilla markkinoilla.

Johtuen hyvin korkeasta nimellisarvostaan (alun perin seteli on vastannut 10 000 kultadollaria eli melko tarkkaan 15 kiloa kultaa, mikä kullan nykyarvolla vastaa noin 900 000 euroa) on 10 000 dollarin seteleitä jäänyt yhteensä kiertoon lunastamattomina vain 336 kappaletta, pääosin Federal Reserve Note sarjan mallia 1934, joita oli vielä 1970-luvun lopussa oli lähinnä joulusesongin aikaan liikenteessä Dallasissa. Nykyarvoltaan nämä setelit vastaavat noin 25 000 euroa. Nykyisin ovat tämänkin setelimallin kaikki olemassa olevat kappaleet keräilijöiden käsissä.

Nykyisin kierrossa olevista seteleistä suuriarvoisin on Thaimaan 500 000 bahtin seteli, joita tehtiin vuonna 2000 vain 999 kappaletta ja juhlalliseen kansioon pakatut setelit laskettiin liikkeelle juhlistamaan kuninkaan ja kuningattaren 50-vuotishääpäivää. Setelin valuutta-arvo on noin 15 000 euroa ja koko 205 mm * 126 mm. Tätä huikeaa seteliä on Thaimaan Pankki tarjonnut yleisölle ostettavaksi tuplasti huikeaan 1 000 000 bahtin eli siis noin 30 000 euron hintaan. Varsinainen ”koko kansan” juhlaseteli, jotka nekin laskettiin liikkeelle vain erikoishintaan erikoispakkauksessa, on nimellisarvoltaan 50 bahtia ja se on saman kokoinen ja näköinen kuin 500 000 bahtin seteli.

Käyttöseteleistä suurimpia ovat tällä hetkellä sekä Singaporen että Brunein 10 000 dollarin setelit, joiden valuutta-arvo on noin 6 650 euroa. Singapore on laskenut 10 000 dollarin seteleitä liikkeelle vuosina 1973, 1980, 1987 ja 1999. Mallin 1999 setelin koko on 180 mm * 90 mm.

Brunei on myös laskenut liikkeelle 10 000 ringgit´n / dollarin seteleitä mallia 1989 (koko 204 mm * 134 mm) paperisena ja mallia 2006 (koko 180 mm *90 mm) polymeerisenä. Vuoden 2006 polymeeriseteli on siis maailman suuriarvoisin polymeeriseteli.

Euroopan suuriarvoisin seteli on Sveitsin 1 000 frangin seteli, joista käypiä ovat mallien 1978, 1998 ja 2019 setelit. Viimeisimmän mallin 1 000 frangin setelin koko on 181 mm * 74 mm. Tästä setelistä käytiin pientä polemiikkia ennen sen liikkeellelaskua, koska sitä pidettiin alttiina rikollisen rahaliikenteen ja rahanpesun välineeksi, mutta Sveitsi päätti kuitenkin ottaa sen käyttöön maaliskuussa 2019, koskapa Sveitsi on oman määritelmänsä mukaan käteisorientoitunut maa ja koska sen korkean palkka- ja hintatason vuoksi se on perusteltu osa rahahuoltoa. Tällä hetkellä on käypiä Sveitsin 1 000 frangin seteleitä liikkeellä noin 50 miljoonaa kappaletta.

Suomen ostovoimaisin seteli kautta aikojen oli 1 000 markan kultakantainen seteli mallia 1909, joka vastasi liki 300 grammaa kultaa eli nykyrahassa vajaata 18 000 euroa.

Niin kauan, kun paperirahaa on ollut käytössä, on sen käyttöön liittynyt aika ajoin monetaarisen inflaation eli rahan liiallisen liikkeellelaskun aiheuttaman inflaation kiihtyminen hyperinflaatioksi ja todella suurten nimellisarvojen käyttöönottoa.

Maailman kaikkien aikojen suurin nimellisarvo on 100 000 000 000 000 eli 100 biljoonaa (tai englantilaisittain 100 trillion), joka on esiintynyt jo kolmasti. Ensimmäiset 2 kertaa kyseinen nimellisarvo esiintyi Saksassa mallin 26. 10. 1924 yksipuolisissa seteleissä (joita painettiin Reichsdruckerein ja lukuisien yksityisten painotalojen toimesta) ja mallin 15. 2. 1924 kaksipuolisissa seteleissä (joita painettiin vain Reichsdruckerei:ssa). Setelit vastasivat tuolloin 100 vanhaa kultamarkkaa eli noin 24 USA:n dollaria, nykyrahassa siis noin 2 000 euroa.

Myös esimerkiksi Düsseldorfin ja Crefeldin kaupungit laskivat liikkeelle omia 100 biljoonan markan seteleitään marraskuussa 1923. Lisäksi Crefeldissä laskettiin marraskuussa 1923 liikkeelle 200 biljoonan markan seteli.

Saksan rajusti inflatoitunut ”paperimarkka” korvattiin rahan arvon stabiloiduttua uusilla Rentenmark- ja Reichmark -rahoilla vuodenvaihteessa 1923/24 suhteessa 1 uusi Rentenmark tai Reichsmark = 1 biljoona vanhaa ”paperimarkkaa”.

Kuitenkin jo 2. helmikuuta 2009 oli yhä vain hillittömämmän inflaation takia aika luoda uusi dollari (ZWL), joka vastasi 1 biljoonaa ZWR. Tätä sarjaa tehtiin 500 ZWL arvoon asti, mutta lopulta 12. huhtikuuta 2009 Zimbabwen hallinto luovutti ja koko Zimbabwen oma raha lakkautettiin. Näin ollen viimeksi mainittu 500 ZWL seteli vastaa 5 000 000 000 000 000 000 000 000 000 eli 5 000 quadriljoonaa alkuperäistä Zimbabwen dollaria.

Hyperinflaatiot ovat tuottaneet vieläkin vaikuttavampia tuloksia, joista ilmeisesti huikein on Unkarin inflaatio 1945 – 1946. Unkarin rahayksikkö pengö rupesi sodan päätyttyä vuonna 1945 inflatoitumaan rajusti, ja kesän 1945 suurin seteli 10 000 pengöä sai seurakseen lisänolla kerrallaan yhä suurempia seteleitä, kunnes päivämäärällä 18. maaliskuuta 1946 laskettiin liikkeelle 1 miljardin pengön seteli. Oli aikaa uudistaa raha, luotiin uusi rahayksikkö milpengö, joka vastasi miljoonaa vanhaa pengöä. Uusi setelisarja alkoi 29. huhtikuuta 1946 liikkeelle lasketulla 10 000 milpengön setelillä. Inflaatio jatkoi yhä hurjenevaa kiitoaan, ja 3. kesäkuuta 1946 laskettiin liikkeelle 1 miljardin milpengön seteli.

Oli siis aika pudottaa jälleen 6 nollaa pois ja luoda uusi rahayksikkö, B-pengö. Uudistettu setelisarja alkoi 5. kesäkuuta 1946 liikkeelle lasketulla 10 000 B-pengön setelillä. Inflaatio jatkoi yhä hurjenevaa kiitoaan, ja 3. heinäkuuta 1946 laskettiin liikkeelle 100 miljoonan B-pengön seteli.

Myös 1 miljardin B-pengön seteli painettiin, mutta sitä ei laskettu liikkeelle. Jotta valtio ja myös postilaitos pysyisin taksoineen edes jotenkin inflaation vauhdissa luotiin 1. tammikuuta 1946 virallisia maksuja varten oma indeksiin sidottu rinnakkaisrahayksikkö adópengö, joka tarkoittaa veropengöä. Aluksi adópengön arvo oli sama kuin paperipengöllä, mutta pian adópengön arvo alkoi nousta paperipengöön nähden. Myös adópengö-seteleiden nimellisarvot kasvoivat alun 10 000 adópengöstä aina 100 miljoonaan adópengöön asti. Samalla myös adópengön arvo nousi alun 1 pengöstä lopun (31. heinäkuuta 1946) 2 miljardiin B-pengöön eli 2*10 potenssiin 21 (2*10^21) pengöön. Ja koska suurin tuolloin liikkeellä ollut seteli oli arvoltaan huikeat 100 miljoonaa adópengöä vastasi se 2*10^29 (eli 200 000 000 000 000 000 000 000 000 000 = 200 000 quadriljoonaa) vanhaa pengöä.

Heinäkuun 1946 lopulla vihellettiin peli poikki ja luotiin kokonaan uusi rahayksikkö forintti, joka Unkarissa on vieläkin käytössä.

Myös Jugoslaviassa nähtiin vuosina 1985 – 1995 uskomaton inflaatio. Sinänsä varsin vakaana pidetty, vuonna 1966 rahanuudistuksen myötä luotu Jugoslavian dinari alkoi heiketä kohti 1980-luvun loppua, ja vuonna 1989 oli käytössä jo 200 000 dinarin seteli. Oli siis aika uusia valuttaa, ja luotiinkin uusi vuoden 1990 dinari, joka vastasi 10 000 vanhaa dinaria. Uuden setelistö koostui aluksi 10 – 5 000 dinarin seteleistä. Inflaation jatkuessa kasvoivat seteleiden nimellisarvotkin ja vuonna 1993 oli liikkeellä jo 10 miljardin dinarin seteli. Siispä oli uudistettava rahayksikkö, ja lokakuun 1993 alussa luotu 1 uusi dinari vastasi 1 miljoonaa vanhaa dinaria. Uusi mallin 1993 setelisarja lähti liikkeelle 5 000 dinarin setelistä, mutta inflaation laukatessa yhä suurempia ja suurempia seteleitä laskettiin liikkeelle. Suurin arvo oli tällä kertaa 500 miljardia dinaria.

Vuoden 1993 lopussa oli taas aika uuden rahanuudistuksen, ja tällä kertaa 1 uusi mallin 1994 dinari vastasi 1 miljardia lokakuun 1993 dinaria. Setelistö alkoi 10 dinarin setelistä ja jatkui inflaation kirittämänä 500 000 dinarin seteliin asti. Sarjan, ja koko inflaation huipensi 10 miljoonan dinarin seteli, joka oli mallin 1993 10 000 000 dinarin seteli, jonka vanha vuosiluku ja allekirjoitus oli painettu yli ja johon oli molemmin puolin päälle painettu vuosiluku 1994 ja taustapuolelle uusi allekirjoitus.

Näin ollen suurin mallin 1994 inflaatioseteli vastasi 100*10^24 eli 100 quadriljoonaa alkutilanteen dinaria. 24. tammikuuta 1994 lakkautettiin vanha dinaari ja se korvattiin Novi Dinar -rahalla, joka vastasi 12 miljoonaa edellistä dinaria. Novi Dinar oli puolestaan sidottu Saksan markkaan kurssilla 1 DM = 3,3 Novi Dinar.

Eli jugoslaavit pääsivät tuhansista sataan quadriljjonaan dinariin noin viidessä vuodessa, kun taasen zimbabwelaiset pääsivät tuhansista dollareista tuhansiin quadriljooniin reilussa 10 vuodessa, mutta maailmanmestarit eli unkarilaiset pääsivät kymmenistä tuhansista 200 000 quadriljoonaan pengöön noin vuodessa.

Suomen nimellisarvoltaan suurin seteli on mallin 1955 10 000 markan seteli, jota tunnetaan niin alkupään paksummalle ja harmahtavalle (setelin paino 0,93 grammaa) paperille sekä myöhemmät ohuemmalle ja hieman sinertävälle (setelin paino 0,78 grammaa) paperille painetut versiot.

Eri maiden keskuspankit ovat myös painaneet erittäin suuriarvoisia seteleitä, jotka on tarkoitettu vain keskuspankkien sisäisiin ja pankkien välisiin maksutapahtumiin eikä siis normaaliin rahaliikenteeseen.

Australian £1000 seteli

Australian £1000 seteli mallia 1914-24, joita tiedetään myös muutama lasketun normaaliin rahaliikenteeseen. Seteli painettiin ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman kullan hamstraamisilmiön vuoksi, koska ei haluttu siirrellä suuria kultamääriä Australian eri pankkien välillä. Seteleitä painettiin kaikkiaan 88 585 kappaletta, joista varsinaisesti laskettiin liikkeelle 52 600 kappaletta. Seteleiden julkinen liikkeellelasku kuitenkin lopetettiin kesäkuussa 1915. Seteleitä ei löydy yksityisistä kokoelmista lainkaan ja julkisissa kokoelmissa on vain mitätöityjä kappaleita. Yksi tällainen mitätöity kappale numerolla 2A 058383 myytiin julkisesti heinäkuussa 1998 hintaan 94 000 AUD.

Englannin Pankin Giant- ja Titan –setelit.

Englannin Pankin £1 000 000 ja £100 000 000 setelit ovat myös mielenkiintoinen luku setelihistoriaa. Vaikka niitä koskeva asetus hyväksyttiin jo vuonna 1908, ensimmäiset miljoonan punnan setelit laskettiin liikkeelle vuonna 1948 osana Marshall Plan -avustussuunnitelmaa, jolloin yhdenksän E. E. Bridgesin allekirjoittamaa seteliä kiersi Englannin pankkijärjestelmän sisällä kuuden viikon ajan. Nämä 9 seteliä mitätöitiin 6. lokakuuta 1948 ja ilmeisesti tuhottiin lukuunottamatta numeroita 000007 ja 000008, jotka lahjoitettiin Englannin ja USA:n valtionvarainministereille. Molemmat kappaleet ovat sittemmin päätyneet yksityisiin kokoelmiin ja viimeksi myytiin numero 000008 hintaan £ 69 000. Setelit on painettu Englannin Pankin toimesta sen omalle paperille.

Vielä tämän vuosituhannen alussa kiersi Englannin Pankin rahaliikenteessä niinkin suuria kuin £10 000 000 lyhytaikaisia Treasury Bill -seteleitä, joita joutui yhden kerran vääriin käsiin, kun 2. toukokuuta 1990 veitsellä aseistautunut pikkurikollinen sai ryöstäessään lähetin Lontoon Cityn sivukadulla saaliikseen 301 kappaletta Englannin Pankin Treasury Bill -seteleitä ja sertifikaatteja yhteisarvoltaan 292 miljoonaa puntaa. Kiitos avuliaan tietolähteen sai poliisi miltei kaikki eli 299 seteliä takaisin.

Mainittuja uudempia ”Giant” ja ”Titan” seteleitä tuotetaan vielä nykyäänkin, ja niitä ei ole yksityisissä käsissä.

Näitä vuosiluvuttomia suurseteleitä on valmistettu yhteensä 4 040 kappaletta yhteisarvoltaan noin 8 miljardin punnan arvosta. Englannin Pankki ei käytä ulkopuolisia painotaloja (kuten normaaleiden seteleiden tuotannossa) näiden jättiseteleiden valmistuksessa, vaan toteuttaa niin paperin valmistuksen kuin painotyön talon sisäisesti.

Kanadan Bank Legal Issue -setelit

Kanada laski liikkeelle varsin suuren joukon pankkienväliseen rahaliikenteeseen tarkoitettuja suuria Bank Legal -seteleitä, mikä oli varsin ymmärrettävää ottaen huomioon maan suuren koon. Tällaisia seteleitä ovat mallin 1896 $500, $1 000 ja $5 000 setelit; mallin 1901 $1 000 ja $5 000 setelit; mallin 1918 $5 000 ja $50 000 setelit sekä mallin 1924 $1 000, $5 000 ja $50 000 setelit.

Kaikki Kanadan Bank Legal -setelit on lunastettu pois kierrosta ja niitä tunnetaan vain joko mitätöityinä seteleinä, yksipuolisina koevedoksina tai SPECIMEN -seteleinä.

USA painoi vuonna 1934 yksinomaan pankkienväliseen rahaliikenteeseen tarkoitetut $100, $1 000, $10 000 ja $100 000 kultakatteiset Gold Certificate -setelit. 1930-luvun alussa oli USA ja muu teollistunut maailma keskellä syvää talouslamaa, mikä oli johtanut kultarahojen hamstraamiseen ja tämä oli syventänyt lamaa entisestään, koska raha ei liikkunut. Huhtikuussa 1933 päätettiin USA:ssa ottaa suuri askel kohti kultarahatonta taloutta kieltämällä yksityishenkilöiltä kultarahojen ja kullan omistaminen suuremmissa määrin (6. huhtikuuta 1933 asetettu Executive Order 6102), mikä käytännössä tarkoitti 100 kultadollarin rajaa, eli noin 160 gramman määrää. Yleisö velvoitettiin ankaran (jopa 10 000 dollarin sakko tai/ja 5-10 vuoden vankeusrangaistus) seuraamuksen uhalla vaihtamaan hallussaan olevat kultarahat ja kultakatteiset setelit tavanomaiseksi paperirahaksi. Lisäksi 30. tammikuuta 1934 USA:n dollarin ulkoinen kulta-arvo devalvoitiin Gold Reserve Act:illa muuttamalla kultaunssin arvo 20,67 dollarista 35 dollariin.

Vuoden 1934 Gold Certificate setelisarja oli täten hieman outo, koskapa juuri oltiin irrottamassa dollaria kullasta. Näitä seteleitä ei kuitenkaan oltu tarkoitettu yleiseen rahaliikenteeseen (mainitun kullan omistuskieltolain nojalla oli näiden seteleiden omistaminen yksityishenkilöille lainvastaista ja em. tavoin rangaistavaa), vaan yksinomaan tilimaksuvälineeksi Federal Reserve -aluepankkien väliseen rahaliikenteeseen. $100 000 on kaikkien aikojen suurin nimellisarvo USA:n setelistössä.