Venäjän ruplan juuret ja alkuvuodet

Teorian mukaan sana ”rupla” on johdettu venäjän verbistä рубить (rubit), ”leikata, pilkkoa, paloitella”, koska ruplaa pidettiin hopeisesta grivnasta leikkattuna palana. Rupla oli aluksi siis grivnaksi kutsuttujen hopeakappaleiden osia tai hopeakappaleita, joissa oli niiden painoa osoittavia lovia. Termiä grivna käytettiin myös muualta tuodun metallirahan määrän kirjanpitoterminä. Teorian mukaan grivna jaettiin neljään osaan; nimi ”rupla” tuli sanasta ”leikata”, koska 1 grivnan painoinen hopeatanko jaettiin neljään osaan, joita kutsuttiin rupliksi.

Grivnaksi kutsuttiin venäläistä raha- ja painoyksikköä, jota käytettiin noin viikinkiajoista alkaen (noin 800 – 900 -luvulta) 1700-luvulle. Alkujaan grivna vastasi osapuilleen Rooman tai Bysantin paunaa eli vajaata 330 grammaa. Kiovan grivnan paino oli kuitenkin vain puolet tästä, eli noin 140 – 165 grammaa. Novgorodin grivna painoi 204 grammaa ja siitä tuli Novgiorodin Rus’in hallintoalueiden ja kehittyvän Moskovan suuriruhtinaskunnan rahajärjestelmien perusta.

kiovan grivna hopeaharkko
Kiovan grivna, eli heksagonin muotoinen hopeaharkko 1000 – 1200 -luvuilta. Äärimitat noin 77 mm * 41 mm, paino 160 grammaa. Valettu Venäjällä ennen mongolivallan aikaa Kiovan, Novgorodin ja  Chrnihivin alueilla. Näitä standardoituja noin 160 gramman harkkoja käytettiin niin kaupankäynnisdsä kuin veronkannossa raha- ja laskuyksikköinä. Arvo noin 1 500 €.

Hopeagrivnan rinnalle syntyi myös tiliyksikkö ”kunagrivna”, joka vastasi tiettyä määrää näädännahkoja. 1100-luvulta alkaen kunagrivnasta tuli oma pienempi hopearahassa määritelty painoyksikkönsä. 1 hopeagrivna painoltaan 204 grammaa vastasi neljää kunagrivnaa (51 g), joka vastasi 100 kunaa eli näädännahkaa tai vaihtoehtoisesti 400–600 oravannahkaa.

venäjä novgorodin grivna
Venäjän / Novgorodin grivna 1200 – 1300 -luvulta. Pituus noin 130 mm, leveys ja paksuus noin 13 – 15 mm ja paino 194 grammaa. Arvo noin 1 000 €.

Toinen teoria sanan rupla alkuperästä on, että se tulee venäjän substantiivista рубец (rubetit), saumasta, joka jää hopeaharkon ympärille valun jälkeen: hopeaa lisättiin valuun kahdessa vaiheessa. Siksi sana rupla tarkoittaa ”valettua saumaa” – katso seuraavaa kuvaa.

kiovan tataarityyppinen griva 1300 luvulta
Kiovan tataarityyppinen grivna noin 1300-luvulta. Pituus noin 110 mm ja paino noin 192 grammaa. Arvo noin 2 000 €.

On myös arveltu, että rupla ei koskaan ollut grivnan osa, vaan sen synonyymi. Esimerkiksi 1200-luvulta peräisin olevassa novgorodilaisessa käsikirjoituksessa sekä rupla että grivna tarkoittivat 204 grammaa (6,6 troy-unssia) hopeaa. Näiden kappaleiden valuprosessiin sisältyi jonkinlainen leikkaaminen (tarkka tekniikka ei ole tiedossa), mistä johtuu nimi sanasta рубить (rubit). Yhden ruplan paino oli siis yhtä suuri kuin yhden grivnan paino. Venäjän kielessä ruplalle tunnetaan myös kansankielinen nimi tselkovyj (целко́вый), joka oli lyhennys termistä целковый рубль (”tselkovyj rupla”), mikä tarkoitti ”tervettä” eli leikkaamatonta ruplaa. Käytännössä rupla oli siten venäläinen vastine keskiaikaisessa Länsi-Euroopassa käytetylle hopean ja kullan painomitalle, markalle. Esimerkiksi laskentayksikkö Kölnin markan paino oli noin 230 grammaa.

Vuoden 1534 rahauudistuksen jälkeen yksi Venäjän kirjanpitorupla vastasi 100 Novgorodin hopeadengan kolikkoa tai 200 pienempää Moskovan hopeadengaa eli 400 hopeapolushkaa. Tuon ajan tyypillisten niin kutsuttujen tipparahojen, jotka valmistettiin leimaamalla hopealangan paloja, kuva-aiheena oli toisella puolella ratsastaja keihään kanssa (Pyhä Yrjö keihästämässä lohikäärmettä), kutsumanimeksi tuli pian puhekielessä kopek (keihäs). Nämä vajaan 0,7 gramman painoiset hopearahat olivat suurimpia valmistettuja rahoja 1700-luvun alkuun asti.

novgorod 1584 hopeinen tippkopeekka
Novgorodin Fjodor Ivanovich:in (1584-1598) aikainen hopeinen tippakopeekka. Paino 0,67 grammaa, arvo noin 30 €.

Venäjällä tehtiin tsaari Aleksei Mihailovitsin (1629 – 1676) aikana ensimmäisiä ruplaksi nimettyjä hopearahoja aluksi hyvin pieni määrä vuonna 1654.

aleksei mihlavits patagon-hopearaha
Aleksei Mihailovitsin aikana vuonna 1654 (ЛѢTЯ) Espanjan Alankomaiden Albertin ja Isabellen aikaisen (1598 – 1621) patagon-hopearahan päälle lyöty ensimmäinen ruplaksi (PYБЛЬ) nimetty raha. Erittäin harvinainen alkuperäisenä, joita tunnetaan noin 40 kappaletta. 1700-luvulla tehdyt novodel-lyönnit ovat tavallisempia ja arvoltaan noin 2 000 €.

Eurooppalaisten taalerikokoisten käyttöä rahanlyönnin aihioina jatkettiin tekemällä monenlaisia lyömällä eri eurooppalaisiin taalerikokoisiin rahoihin lohikäärmettä keihästämässä olevaa Pyhää Yrjöä kuvaava vastaleima ja vuosiluku 1655. Näitä rahoja, kuten myös vuoden 1654 ruplalyöntejä, kutsutaan nimellä jefimok (Ефимок).

saksilainen 1575 thalerin vastaleimattu jefimok 1655
Saksilaisen vuoden 1575 thalerin vastaleimattu jefimok vuodelta 1655, arvo noin 1 500 €.

Ruplan rahoja ei varsinaisesti ollut olemassa ennen kuin Pietari Suuri vuonna 1704 uudisti vanhan rahajärjestelmän ja määräsi lyötäväksi noin 28 gramman painoisia ruplan hopearahoja, jotka vastasivat 100 uutta kuparikopeekkaa. Hopearuplien lyönti aloitettiin vuonna 1704, ja aluksi ne lyötiin kaikki vuoden 1654 ensimmäisten ruplien ja vuoden 1655 jefimokkien tapaan käyttämällä eurooppalaisia taalerikokoisia hopearahoja ja myös vanhoja päällelyötyjä jefimokkeja aihioina.

pietari suuren hopearupla 1704
Pietari Suuren (1672 – 1725) hopearupla vuodelta 1704 (AѰД), joka on lyöty espanjalaisen Philip V (1683 – 1746) aikaisen 8 realin hopearahan päälle. Arvo noin 5 000 €.
rupla hopearaha 1704
Vuonna 1655 alun perin Espanjan Alankomaiden Albertin ja Isabelle aikaisen (1598 – 1621) patagon-hopearahan päälle vastaleimatun jefimokin päälle lyöty ruplan raha vuodelta 1704.

Ensimmäisen mallin (1704 – 1705) päällelyötyjen ruplien jälkeen ruplien lyönti jatkui varta vasten hopearuplia varten tehtyjä aihioita käyttäen vuonna 1707, jolloin myös alun kyrillisen kirjainvuosiluvun (AѰЗ) lisäksi otettiin käyttöön niin sanotut arabialaiset numerot vuosiluvussa.

hopearupla 1704
Hopearupla vuodelta 1707 arabialaisilla vuosilukunumeroilla. Arvo noin 5 000 €.

Ensimmäiset venäläiset kultarahat olivat Kiovan suuriruhtinas Vladimir ensimmäisen (980 – 1015) lyöttämät zlatnikeiksi (kultainen) kutsutut kultarahat, joiden paino on 4,0 – 4,4 grammaa ja halkaisija noin 22 mm.

suuriruhtinas vladimir I volodmyr I zlatnik
Suuriruhtinas Vladimir I:n (tunnetaan myös nimellä Volodymyr I) aikainen zlatnik. Arvo nykyisin yli 100 000 €.

Venäjän rahaliikenteessä kiersi 1600-luvulla yleisesti erityisesti itävaltalaisia ja alankomaalaisia dukaatteja. Joskus myös lyötiin jonkinlaisina palkitsemis- ja lahjaesineinä kultaisia mitalinkaltaisia rahoja, joilla ei kuitenkaan ollut roolia rahaliikenteessä.

Varsinainen Venäjän oma kultarahanlyönti aloitettiin Pietari Suuren aikana ensin eurooppalaisia kultadukaatteja vastaavilla 1 ja 2 tservonetsin (червонец) kultarahoilla vuonna 1701. Nämä kultarahat lyötiin käyttäen aihioina Alankomaiden 1 ja 2 dukaatin kultarahoja. Ruplan virallisen käyttöönoton jälkeen kultarahojen lyöntiä täydennettiin 2 ruplan kultarahoilla vuonna 1718.

2 ruplan kultaraha 1718
Ensimmäinen 2 ruplan kultaraha vuodelta 1718. Halkaisija 20,7 mm, paino 4,00 grammaa ja kultapitoisuus 781 o/oo. Arvo noin 9 000 €.
Copyright © 2022

Stenvest Oy, Klaus Damstén, Siltatie 3 A 9, 00140 HELSINKI